Kolmen hakemuksen päivä

Olen ollut tänään oikein erityisen ahkera ja tein kolme työhakemusta. Niistä ensimmäinen oli vähiten kiinnostava, mutta ihan mukiinmenevä paikka. Luultavasti en pääse sinne, koska työnkuvaus liippaa vähän oman osaamisalueeni ulkopuolelta, mutta toisaalta periaatteessa ihan mahdollinen, jos ovat sillä asenteella liikkeellä että hyvälle tyypille voi vähän hommia opettaakin, jotta pääsee alkuun. Ei se nyt mitään rakettitiedettä siltikään ole. Toinen hakemus oli sellaiseen työhön, jota olen aiemmin tehnytkin eri työnantajan palveluksessa vähän aikaa. Aika todennäköisesti sieltä tulee ainakin puhelu ja ehkä haastattelupyyntökin. Pidän aika todennäköisenä, että jopa saisin sen työn, sillä oma osaamiseni täsmää täysin haettuun työntekijäprofiiliin.(Yritän ajatella nyt positiivisesti, huomaattekos!) Kolmas hakemukseni oli ehkä kiinnostavimpaan työhön tällä kerralla. Siinä hyppäisin ihan uudenlaiseen työnkuvaan, eli uutta ja ihmeellistä opeteltavaa olisi paljon, mutta taustani ja persoonani sopisi työhön mainiosti. Soitinkin ilmoituksessa mainitulle henkilölle ja hän vaikutti kiinnostuneelta. Nyt sitten taas niitä peukkuja pystyyn!

Huomenna menen paikalliseen TE-toimistoon, jossa järjestetään infotilaisuus eräästä rekrykoulutuksesta. Mieluiten menisin suoraan töihin, mutta jos koulutuksen kautta oikeasti saisi töitä ja jonkinlaista lyhyttä täsmäkoulutusta kyseiseen työhön, niin käy sekin. Tässä kun jo puolivakavissani harkitsin ammattikorkeakouluun hakemistakin, eri linjalle mistä valmistuin viisi vuotta sitten. Vielä ehtisi tämän vuorokauden puolella vääntää nettihakemuksen, mutta... Ei se loppujen lopuksi taida olla vaivan arvoista. Kyllä tällä työ- ja opiskeluhistorialla on pakko saada töitä ilman kokonaisen uuden tutkinnon hankkimistakin. Ja hei, kolme vuotta hiki päässä opiskelua, eikä sekään taas käytännössä takaa yhtään mitään enempää, kuin mitä minulla tällä hetkellä on esittää. Kiitos, mutta ei kiitos.