Viimeksi kirjoittelin taas eräästä hakemustehtailupäivästä. Tuon jälkeenkin (ja myös ennen) olen lähetellyt työhakemuksia, mutta juuri tuon kirjoituksen hakemuksista poiki pääsy (sen kakkospaikan) jatkoon, eli juuri siihen mihin arvelinkin olevan parhaimmat mahdollisuudet. Nyt pitää polkaista vetävä videohaastattelu, aikaa on onneksi vielä pari päivää ja ohjelma on sama minkä kanssa tappelin aiemminkin (raportti taistelustani täällä: Videohaastatteluvastauksen videointi ), eli tekniset temput ovat jo hanskassa. :) Tuo työ oli erään rekryfirman kautta haussa ja kävipä sitten niin hauskasti, että saman firman eri toimipisteen työntekijä oli bongannut minut erääseen toiseen työpaikkaan liittyen. Itse työ on itse asiassa pitkälti samanlaista kuin tuo ensimmäinenkin, mutta firma on eri. Olen siis nyt päässyt ensimmäisen karsintavaiheen yli jatkoon jo kahteen työpaikkaan. Jipii! :) Jospa se onni vihdoinkin potkisi oikeaan suuntaan!
Olotila on jo tässä vaiheessa jotenkin keventynyt ja takaraivossa kipinöi pieni toivonkipinä, että se vakituinen ja täysiaikainen työpaikka on käden ulottuvilla minullekin. Ihan tässä lähitulevaisuudessa jo, ihan jo tämän vuoden aikana, ennen lumia jopa.. Mahdollisuus päästä taas normaaliin elämään kiinni, mahdollisuus elää! Ja samalla yritän muistuttaa itselleni, etten vain nuolaise ennen kuin tipahtaa.. pettymys on raju, jos jäänkin ilman työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olet sitten kohtalotoveri, onnellisesti työelämässä tai jotain muuta - osallistu ihmeessä keskusteluun!