Hyväksikäytön piirteitä, vai aito työllistymismahdollisuus?

Kävin tällä viikolla eräässä työhaastattelussa. Kyseessä oli erääseen rekrykoulutukseen liittyvä hakemusprosessi, jossa oli löytynyt minusta kiinnostunut työnantaja. Kyselin jo heti asiasta ilmoittaneelta koulutusfirman henkilöltä, että onhan tässä nyt sellainen työnantaja, jolla on myös aito tarve palkata uusi työntekijä tämän useamman kuukauden mittaisen harjoittelujakson jälkeenkin. Ei tietenkään voinut varmaksi luvata, mutta aiemminkin samalle työnantajalle oli työllistynyt ihmisiä heidän kauttaan. Olen korostanut, ja korostin taas että ensisijaisesti etsin vakituista työsuhdetta. Juu juu, määräaikaisetkin työsuhteet ovat aina plussaa ja vievät elämässä eteenpäin - totta, mutta kun takana on jo kymmenkunta vuotta pätkähommia ja työttömyyttä, niin ihan aikuisten oikeasti haluan jo vakautta elämääni. Puhumattakaan siitä, että työttömänä tai määräaikaisessa työsuhteessa on ihan turha mennä pankkiin keskustelemaan asuntolainan otosta, tai neuvotella autokaupassa osamaksujärjestelyistä.

Olin toiveikkaan utelias ja innostunut kyseisestä työstä. Haastattelussa työnantaja vaikutti myös kiinnostuneelta minusta, mutta töitä ei luvannut kuin lyhyen jatkon itse koulutusjakson jälkeen, noin kuukauden jälkihoidon verran itse hektisen projektin jälkeen. Eli se siitä "aidosta tarpeesta". Heidän aito tarpeensa on saada työntekijä edullisesti (koulutusfirmalle maksettava könttäsumma) hoitamaan erittäin vaativaa ja kiireistä projektia vajaaksi puoleksi vuodeksi. Minä itse saan tuolta ajalta saman korvauksen kuin työttömänä ollessani, eli perusäivärahan ja kulukorvauksena 9€/työpäivä. Jos työnantaja edes vihjaisisi, että heillä olisi ehkä tarvetta palkata vakituiseksi tuon jakson jälkeen, olisin jo innoissani raapustamassa nimeäni papereihin, mutta ei.. Kysyin asiaa ihan suoraan ja vastauksena sain että ei hän lupaa mitään, ja että joskus on jotain määräaikaisia työsuhteita solmittu tällaisten jälkeen. Määräaikaisia työntekijöitä heillä on muutenkin paljon.

Ymmärrän kyllä, että ei tietenkään voi luvata varmaksi mitään, mutta jos heillä ei käytännössä ole tarvetta työntekijälle kuin tuon projektin ajaksi, niin aika heikolta näyttää. Ja jos vakituisia ei muutenkaan ole tapana palkata, niin.. Talouteni saattaisi vielä kestää tuon peruspäivärahalla kitkuttelun ensi kevättalveen saakka, jos tiedossa olisi sen jälkeen vakituinen työpaikka täydellä palkalla, mutta nyt ei kuulostanut siltä. Tulee mieleen että tässä nyt saatetaan hyödyntää työvoimakoulutuksen nimissä edullisesti ammattitaitoista ja pätevää työvoimaa kiireelliseen projektiin, mutta tarkoituksena ei välttämättä edes ole palkata henkilöä töihin jakson jälkeen. Tässä nyt on vielä tilanne auki, työnantaja haastattelee vielä joitakin henkilöitä ja minullakin on pari työnhakuprosessia vakituisiin työpaikkoihin vahvasti päällä. Plus tietenkin koko ajan lähettelen uusia hakemuksia. Pidän itselleni peukkuja, että pitkälläkin tähtäimellä paras mahdollinen vaihtoehto toteutuisi. On se sitten vakituinen työpaikka nyt syksyllä, tai koulutuksen jälkeen kitupalkalla täyttä työtä tehneenä saatu vakituinen työ.

Jotenkin tässä nyt vain alkaa työttömän kärsivällisyys olla koetuksella, kun televisiosta tulee tuutin täydeltä asiantuntemattomia ja käsittämättömiä lausuntoja työttömistä, työttömyyden syistä ja syyllistäviä suunnitelmia työttömyysturvan heikennyksiin. Aina vaan kummallisemmiksi käyvät ideat ja menetelmät. Omasta mielestäni olen ollut nöyrin mielin ja joustanut työnantajien suuntaan joka kohdassa. Tehnyt työaikajoustoja, hoitanut asioita jotka eivät edes kuuluisi minulle vaan esimiehilleni, hengittänyt syvään ja laskenut kymmeneen, kun ilmoitetaan että nyt on kaikilla palkatonta vapaata viikko, elätellyt toiveita määräaikaisen työn jatkumisesta vakituisena, mutta kerta toisensa jälkeen joutunut pettymään, kun tarvetta on ollut vain sille lyhyelle pätkälle. Työttömänä olen kiltisti käynyt työkkärin kursseilla, lähettänyt hakemuksia joka ikiseen järkevältä kuulostavaan työpaikkailmoitukseen, lähetellyt avoimia hakemuksia, kysellyt kavereilta, huhuillut somessa, pitänyt silmät ja korvat auki - vaan mikä on tulos? Pätkähommia pienellä palkalla, työttömyyttä kun en enää lähde hakkaamaan päätäni puuhun epämääräisissä puhelinmyyntifirmoissa, tai omalla vastuulla täydellä provisiolla kiertämään pitkin maata jotakin tuotetta kaupustelemassa. Työpaikka sadan kilometrin päässä ei tule kysymykseen ajankäytöllisistä syistä ja työn perässä en voi muuttaa, tai puolisollekin pitäisi löytyä samalla töitä.

Alkaa riittää tämä nöyristely ja mateleminen jonkin paremman toivossa. Siksi selkä suorana haastoinkin tuota työhaastattelijaa kertomaan työstä ja työntekijän tarpeesta tarkemminkin. Siksi en enää jaksaisi kituuttaa toimeentulon rajamailla tehden vaativaa työtä puolta vuotta vain saadakseni loppupeleissä vain lämmintä kättä ja suuret kiitokset hyvin tehdystä työstä. Siksi uskallan asettaa tähtäintä korkeammalle ja jatkossa sivuuttaa pilipalihommien hakemisen kokonaan. Siksi että olen osaava, pätevä, ammattitaitoinen, eikä työttömyys määrittele minua johonkin huonompaan kastiin. Minulla on oikeus saada kunnon työtä, ja etenkin saada siitä työstä sellaista palkkaa että sillä tulee toimeen. Ei minun tarvitse pyydellä olemassaoloani anteeksi, eikä suostua ihan mihin tahansa.