Puhelimen soittoa odotellen

Odottavan aika on pitkä. Piiiiiitkä. Kävin kaksi kertaa sen tehdastyöpaikan haastattelussa ja he sanoivat soittavansa vapun jälkeen joka tapauksessa. Olin jo ensimmäisen haastattelun jälkeen aika varma siitä että pääsen sinne vakituiseksi, joten ilmoitin kesätyöpaikkaan että en mene sinne. Heidän piti tietää vastaukseni pian, jotta voivat sitten jatkaa omaa hakuaan mahdollisimman pian. Nyt odottelen puhelinta vahtien tietoa työpaikasta. Stressaa. Stressaa niin paljon, että en saa tehdyksi yhtään mitään. Koko ajan on palleassa kumma tunne ja levottomuus piinaa. Siitä puhelusta riippuu niin paljon. Se kauan kaivattu mahdollisuus niin sanottuun normaaliin elämään on ihan tuossa noin, käden ulottuvilla. Olen jo mielessäni suunnitellut elämääni sen säännöllisen palkan varaan, vaikka ei pitäisikään nuolaista ennen kuin tipahtaa. Epätietoisuus on pahinta. Tulisi nyt tieto. Pelottaa, että en jostakin syystä saakaan sitä työtä ja ilmoitin jo siihen pätkähommaankin että en ota sitä vastaan. Mitäs jos jään taas tyhjän päälle..