maanantai 27. marraskuuta 2017

Odotan ja odotan ja odotan..

Odottelen TE-toimiston päätöstä oikeudestani työttömyysetuuteen. Sieltä kyseltiin syytä ja todistusta koeaikapurkuun ja sitä että kenen puolelta työsuhde päätettiin. Töistä sain verokorttini lisäksi vain työtodistuksen, johon oli merkitty työnantajan nimi, oma nimeni ja henkilöturvatunnukseni, työssäoloaikani, työnimikkeeni ja alle päiväys ja työnantajan edustajan allekirjoitus. Työsuhteen päättymisen syy -sarake ja arvostelusarakkeet oli vedetty kuulakärkikynällä yli. Ihan tyhjänpäiväinen paperi ihan millä tahansa mittarilla tarkasteltuna. Se herättää enemmän kysymyksiä, kuin antaa vastauksia, jos esitän sen seuraavassa työhaastattelussa, eikä edes TE-toimisto saa siitä haluamaansa vastausta. Skannasin sen kumminkin ja liitin TE-toimiston kyselyyn. Lisäksi kirjoitin oman näkemykseni asioiden kulusta. Saa nähdä mitä ovat mieltä.

Työnhakurintamalla on nyt joku kummallinen suvantovaihe. Pääsin muutamaan työhaastatteluun jokin aika sitten ja asioiden etenemisestä luvattiin ilmoittaa pian, mutta ei ole kuulunut mitään. Yhteen haastattelijaan olin tässä yhteyksissä, mutta yrityksessä taitaakin olla joku siirtymässä sisäisellä siirrolla siihen paikkaan mitä hain, ja tilanne on jäissä. Ihmettelen vaan, että jos siellä on joku kiinnostunut ja hänet on siihen päteväksi todettu, niin miksi pitää muita hakijoita roikkumassa? No, ei voi tietää kaikkia kuvioita.. pitää vain toivoa parasta. Se olisi kuitenkin ykköspaikka, ainakin näistä missä olen haastatteluissa käynyt.

Odottelen myös vastauksia niihin muihin hakemuksiin, mitä olen lähettänyt. Kun saisi edes sitten sen vastauksen, jossa kerrotaan ettei valinta nyt tällä kerralla kohdistunut minuun, niin tietäisi lopettaa odottamisen sen paikan osalta. Mutta ei.. odottaminen vain jatkuu. Samoin kuin uusien hakemusten huolellinen kirjoittaminen ja viilailu ja viimeistely, ja lopulta lähettäminen suurten toiveiden siivittämänä. Kun jo melkein voi kuvitella, minkälaista juuri siellä olisi olla töissä ja minkälaisia työtehtäviä saisi tehdä - ja sitten ravistaa itsestään moiset ajatukset. Turhia toiveita ei kannata herättää, kun on joutunut pettymään jo niin monta kertaa. Tämä odottamisen sietämätön keveys.. todella rasittavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olet sitten kohtalotoveri, onnellisesti työelämässä tai jotain muuta - osallistu ihmeessä keskusteluun!