Jouluviikolla on työpaikkatoiveita ilmassa!

Eräästä työpaikasta tuli väliaikatietoa, ovat soittaneet suosittelijalleni ja tekevät päätöksiä ennen joulua. Sinne otetaan samalla kertaa useampia uusia työntekijöitä vakituiseen ja kokoaikaiseen työsuhteeseen. Jos minut valitaan mukaan, työ alkaa heti tammikuussa. Nyt vain peukkuja pystyyn, työpaikka olisi ihan paras joululahja!

Hain myös erääseen rekrykoulutukseen, joka alkaisi noin kuukauden kuluttua. Kyseessä on siis noin puolen vuoden mittainen sopimus, jonka aikana työskennellään jossakin yrityksessä (työttömyyskorvauksella jonka muutenkin saisi, lisättynä 9€ päivärahalla ja mahdollisesti muillakin pienillä lisäkorvauksilla) ja käydään koulutuspäivillä. Aiemmasta rekrykoulutuksesta jäi vähän kurja fiilis, kun koulutusjakson jälkeen työsuhdetta ei sitten solmittukaan yhteistyöyrityksen kanssa. Tuumailin kuitenkin, että hommahan riippuu siitä, minkälaisesta yrityksestä on kyse ja että onko heillä ihan oikea tarve saada vakituinen työntekijä, vai ainoastaan edullinen määräaikainen tekijä. Onhan tuossa hyvänä etuna se, että töitä voi hakea rekrykoulutuksen aikanakin ja jos töitä sattuisi saamaan, on oikeus keskeyttää koulutus ja mennä töihin. Voi myös kertoa tilanteesta yhteistyöyrityksessä ja tiedustella, olisiko heillä halukkuutta palkata sinne töihin, ennemmin kuin päästää hyväksi todettua työntekjää muualle. Yhteistyöyrityksille kyllä on kerrottu siitä, että koulutukseen osallistujalla on oikeus mennä muuallekin töhin kesken kaiken, jos töitä sattuisi saamaan, joten yllätyksenä se ei tulisi.

Naputtelin taas uusiakin työhakemuksia. Yritän pysyä positiivisena ja ajatella iloisia ajatuksia!


Päivitys 21.12.2017 klo 12.40

Torstai, yli puolenpäivän jo.. Ihan hirveän stressaavaa tämä odottaminen! Loppuviikkoa kohden mennessä en oikein osaa keskittyä mihinkään, koko ajan ajatukset ovat siinä mahdollisessa uudessa työssä, josta luvattiin tehdä päätöksiä tällä viikolla. Se on kumminkin niin iso asia elämässä, että saa vakituisen työpaikan, että tietoa siitä odottaa kuin kuuta nousevaa. Ja kun ovat kerran soittaneet suosittelijallenikin, niin luultavasti pitävät minua ihan varteenotettavana ehdokkaana. Toivon ja toivon ja toivon ja toivon ja..

Päätös tuli ja päivystys jatkuu

TE-toimisto on vihdoin selvityspyynnön käsiteltyään suuressa viisaudessaan päättänyt, että tuen maksamiselle ei ole estettä. Kylläpä helpotti. Tätä päätöstä odotellessani olen edelleenkin jatkanut jokapäiväistä päivystämistäni, no okei, arkipäivisin vain. Päivystämiseksi tätä voisi sanoa, kun koko ajan odottaa yhteydenottoa työnantajilta tai työkkäristä. Voi sitä harmituksen määrää, jos joku hakemani työ menee sen takia ohi, että en ole ollut tavoitettavissa, jos joku yrittää soittaa. Päivystysvuoroni alkaa aamulla 9 aikaan ja päättyy suunnilleen 17 maissa. Päivystyksen ohella yritän suorittaa kotiaskareita ja vuodattaa sydäntäni ja sieluani uusiin hakemuksiin. Jatkuva hälytystila stressaa, mutta ei tässä voi muutakaan. Tässä hommassa ei lomia myönnetä. Ulkopuolisen silmin tämä vaikuttaa ehkä helpolta ja leppoisalta lorvimiselta, mutta ei tämä sellaista ole. Tai ehkä se jollekin on sitä, mutta minun luonteellani se ei onnistu. Sen verran on selkärankaa, että jotakin pitää koko ajan yrittää keksiä. Selaan työpaikkailmoituksia ja kirjoitan hekamuksia. Teen kaikenlaisia työpaikkahakuvahteja eri paikkoihin, Oikotielle, Monsteriin, jne. ja niiden perusteella tulevia työpaikkailmoituksia sitten selailen toivonkipinä sydämessä ja teen hakemuksia.

Kohta on joulu. Ehkä ne välipäivät voisi ottaa vähän rennommin, hengähtää hetkisen. Ei silloin kai mikään yritys kumminkaan rekrytointeja tee. Positiivista tuon TE-toimiston päätöksen lisäksi on myös se, että edellisessä työssä saamani vammat ja kivut ovat poissa, olen ihan kunnossa. Onneksi ei tullut mitään pysyvää vaivaa, se tässä kai on kumminkin kaikkein tärkeintä.