tag:blogger.com,1999:blog-66553963588504609692024-02-08T21:52:39.233+02:00Elämää ilman töitäTyötön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.comBlogger31125tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-45857609891557086012018-01-18T12:17:00.001+02:002018-01-18T12:33:49.508+02:00Ulkona ollaanJotenkin se koko toiveikas joulunodotus vaihtui tappotylsäksi tammikuuksi. En ole jaksanut avautua edes siitä aktiivimallikeskustelusta, mitä tässä nyt on käyty. Mistään hakemastani paikasta ei kuulunut yhtään mitään. Kyselin jouluviikon perjantaina siitä työpaikasta, josta oli luvattu tehdä päätöksiä jouluun mennessä. Oli vähän hölmö fiilis sen puhelun jälkeen. Sain ongittua vähän välttelevän oloiselta haastattelijalta seuraavat tiedot: minun kohdallani ei oltu tehty vielä päätöstä, suosittelija oli kyllä kehunut kovasti, tekisitkö vielä tämän videohaastattelun uudestaan, työ alkaisi tammikuun lopussa. Jäi tosi kumma fiilis. Jotain siinä nyt on, kun alunperin työn olisi pitänyt alkaa jo joulukuun alussa, sitten joulukuun puolivälissä, tammikuun alussa ja nyt tammikuun lopussa. Itse asiassa samaan paikkaan on taas uusi rekry käynnissä, viimeinen hakupäivä helmikuun puolella. Tooooosi outoa. Noinkohan tuo on työpaikkanakaan kovinkaan järkevä, jos kerran jo itse rekryprosessi menee näin oudoksi. En sitten saanut sitä linkkiä luvattuun uusintavideohaastatteluunkaan.<br />
<br />
Noh, nyt on mentävä. Päätin lopettaa syksyllä töissä ollessani aloittamani kuntosalijäsenyyteni, kun menoista pitää karsia. Sain sovittua tapaamisen tälle päivälle. On muuten vaikeaa irtisanoa kuntosalijäsenyyksiä! Ilmeisesti työttömyys on kumminkin sen verran hyvä peruste, että homma onnistuu. Jos ei kerran ole rahaa ylimääräiseen, niin sitä ei vaan ole. Ja mikä sitten on ylimääräistä? Oman kunnon ylläpitäminen ei ole turhaa, eikä ylimääräistä, mutta pitää siirtyä ilmaisiin keinoihin. Ulkona liikkuminen tekee muutenkin hyvää. Vaikka ihan pihallahan tässä tuntuu olevan vähän kaikesta muutenkin tässä yhteiskunnassa.. :DTyötön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-66396183453077302162017-12-18T15:35:00.000+02:002017-12-21T13:44:09.951+02:00Jouluviikolla on työpaikkatoiveita ilmassa!Eräästä työpaikasta tuli väliaikatietoa, ovat soittaneet suosittelijalleni ja tekevät päätöksiä ennen joulua. Sinne otetaan samalla kertaa useampia uusia työntekijöitä vakituiseen ja kokoaikaiseen työsuhteeseen. Jos minut valitaan mukaan, työ alkaa heti tammikuussa. Nyt vain peukkuja pystyyn, työpaikka olisi ihan paras joululahja!<br />
<br />
Hain myös erääseen rekrykoulutukseen, joka alkaisi noin kuukauden kuluttua. Kyseessä on siis noin puolen vuoden mittainen sopimus, jonka aikana työskennellään jossakin yrityksessä (työttömyyskorvauksella jonka muutenkin saisi, lisättynä 9€ päivärahalla ja mahdollisesti muillakin pienillä lisäkorvauksilla) ja käydään koulutuspäivillä. Aiemmasta rekrykoulutuksesta jäi vähän kurja fiilis, kun koulutusjakson jälkeen työsuhdetta ei sitten solmittukaan yhteistyöyrityksen kanssa. Tuumailin kuitenkin, että hommahan riippuu siitä, minkälaisesta yrityksestä on kyse ja että onko heillä ihan oikea tarve saada vakituinen työntekijä, vai ainoastaan edullinen määräaikainen tekijä. Onhan tuossa hyvänä etuna se, että töitä voi hakea rekrykoulutuksen aikanakin ja jos töitä sattuisi saamaan, on oikeus keskeyttää koulutus ja mennä töihin. Voi myös kertoa tilanteesta yhteistyöyrityksessä ja tiedustella, olisiko heillä halukkuutta palkata sinne töihin, ennemmin kuin päästää hyväksi todettua työntekjää muualle. Yhteistyöyrityksille kyllä on kerrottu siitä, että koulutukseen osallistujalla on oikeus mennä muuallekin töhin kesken kaiken, jos töitä sattuisi saamaan, joten yllätyksenä se ei tulisi.<br />
<br />
Naputtelin taas uusiakin työhakemuksia. Yritän pysyä positiivisena ja ajatella iloisia ajatuksia!<br />
<br />
<br />
<i>Päivitys 21.12.2017 klo 12.40</i><br />
<br />
Torstai, yli puolenpäivän jo.. Ihan hirveän stressaavaa tämä odottaminen! Loppuviikkoa kohden mennessä en oikein osaa keskittyä mihinkään, koko ajan ajatukset ovat siinä mahdollisessa uudessa työssä, josta luvattiin tehdä päätöksiä tällä viikolla. Se on kumminkin niin iso asia elämässä, että saa vakituisen työpaikan, että tietoa siitä odottaa kuin kuuta nousevaa. Ja kun ovat kerran soittaneet suosittelijallenikin, niin luultavasti pitävät minua ihan varteenotettavana ehdokkaana. Toivon ja toivon ja toivon ja toivon ja..<br />
<br />Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-3706555922860421342017-12-13T15:23:00.001+02:002017-12-13T15:26:42.349+02:00Päätös tuli ja päivystys jatkuuTE-toimisto on vihdoin selvityspyynnön käsiteltyään suuressa viisaudessaan päättänyt, että tuen maksamiselle ei ole estettä. Kylläpä helpotti. Tätä päätöstä odotellessani olen edelleenkin jatkanut jokapäiväistä päivystämistäni, no okei, arkipäivisin vain. Päivystämiseksi tätä voisi sanoa, kun koko ajan odottaa yhteydenottoa työnantajilta tai työkkäristä. Voi sitä harmituksen määrää, jos joku hakemani työ menee sen takia ohi, että en ole ollut tavoitettavissa, jos joku yrittää soittaa. Päivystysvuoroni alkaa aamulla 9 aikaan ja päättyy suunnilleen 17 maissa. Päivystyksen ohella yritän suorittaa kotiaskareita ja vuodattaa sydäntäni ja sieluani uusiin hakemuksiin. Jatkuva hälytystila stressaa, mutta ei tässä voi muutakaan. Tässä hommassa ei lomia myönnetä. Ulkopuolisen silmin tämä vaikuttaa ehkä helpolta ja leppoisalta lorvimiselta, mutta ei tämä sellaista ole. Tai ehkä se jollekin on sitä, mutta minun luonteellani se ei onnistu. Sen verran on selkärankaa, että jotakin pitää koko ajan yrittää keksiä. Selaan työpaikkailmoituksia ja kirjoitan hekamuksia. Teen kaikenlaisia työpaikkahakuvahteja eri paikkoihin, Oikotielle, Monsteriin, jne. ja niiden perusteella tulevia työpaikkailmoituksia sitten selailen toivonkipinä sydämessä ja teen hakemuksia.<br />
<br />
Kohta on joulu. Ehkä ne välipäivät voisi ottaa vähän rennommin, hengähtää hetkisen. Ei silloin kai mikään yritys kumminkaan rekrytointeja tee. Positiivista tuon TE-toimiston päätöksen lisäksi on myös se, että edellisessä työssä saamani vammat ja kivut ovat poissa, olen ihan kunnossa. Onneksi ei tullut mitään pysyvää vaivaa, se tässä kai on kumminkin kaikkein tärkeintä. Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-26633030120986345542017-11-27T14:15:00.001+02:002017-11-27T14:21:04.798+02:00Odotan ja odotan ja odotan..Odottelen TE-toimiston päätöstä oikeudestani työttömyysetuuteen. Sieltä kyseltiin syytä ja todistusta koeaikapurkuun ja sitä että kenen puolelta työsuhde päätettiin. Töistä sain verokorttini lisäksi vain työtodistuksen, johon oli merkitty työnantajan nimi, oma nimeni ja henkilöturvatunnukseni, työssäoloaikani, työnimikkeeni ja alle päiväys ja työnantajan edustajan allekirjoitus. Työsuhteen päättymisen syy -sarake ja arvostelusarakkeet oli vedetty kuulakärkikynällä yli. Ihan tyhjänpäiväinen paperi ihan millä tahansa mittarilla tarkasteltuna. Se herättää enemmän kysymyksiä, kuin antaa vastauksia, jos esitän sen seuraavassa työhaastattelussa, eikä edes TE-toimisto saa siitä haluamaansa vastausta. Skannasin sen kumminkin ja liitin TE-toimiston kyselyyn. Lisäksi kirjoitin oman näkemykseni asioiden kulusta. Saa nähdä mitä ovat mieltä.<br />
<br />
Työnhakurintamalla on nyt joku kummallinen suvantovaihe. Pääsin muutamaan työhaastatteluun jokin aika sitten ja asioiden etenemisestä luvattiin ilmoittaa pian, mutta ei ole kuulunut mitään. Yhteen haastattelijaan olin tässä yhteyksissä, mutta yrityksessä taitaakin olla joku siirtymässä sisäisellä siirrolla siihen paikkaan mitä hain, ja tilanne on jäissä. Ihmettelen vaan, että jos siellä on joku kiinnostunut ja hänet on siihen päteväksi todettu, niin miksi pitää muita hakijoita roikkumassa? No, ei voi tietää kaikkia kuvioita.. pitää vain toivoa parasta. Se olisi kuitenkin ykköspaikka, ainakin näistä missä olen haastatteluissa käynyt.<br />
<br />
Odottelen myös vastauksia niihin muihin hakemuksiin, mitä olen lähettänyt. Kun saisi edes sitten sen vastauksen, jossa kerrotaan ettei valinta nyt tällä kerralla kohdistunut minuun, niin tietäisi lopettaa odottamisen sen paikan osalta. Mutta ei.. odottaminen vain jatkuu. Samoin kuin uusien hakemusten huolellinen kirjoittaminen ja viilailu ja viimeistely, ja lopulta lähettäminen suurten toiveiden siivittämänä. Kun jo melkein voi kuvitella, minkälaista juuri siellä olisi olla töissä ja minkälaisia työtehtäviä saisi tehdä - ja sitten ravistaa itsestään moiset ajatukset. Turhia toiveita ei kannata herättää, kun on joutunut pettymään jo niin monta kertaa. Tämä odottamisen sietämätön keveys.. todella rasittavaa.Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-24284957442906689092017-11-07T12:42:00.003+02:002017-11-07T13:07:00.607+02:00Työttömänä taas kerranRosvosektorin kautta lähtöruutuun, olen taas työtön työnhakija. Tai virallisesti en ihan vielä, olen vielä sairaslomalla hetken, mutta sen päätyttyä. Että mitäkö tapahtui? Sitäpä tässä ihmettelen vähän itsekin, mutta hommahan meni jotakuinkin näin: Kroppa alkoi vähitellen kipuilla fyysisessä työssä ja pitkään sinniteltyäni työterveyslääkäri määräsi olemaan rasittamatta itseäni ja kirjoitti minulle puolentoista viikon sairasloman. Sen lopussa kipu ei ollut vielä kokonaan poissa ja lääkäri määräsi jatkotutkimuksia ja lisää sairaslomaa. Jatkotutkimuksista ei selvinnyt kivun syytä ja lääkäri määräsi lisää tutkimuksia, lähetteen erikoislääkärille ja jatkoi sairaslomaa. Tässä vaiheessa olin ollut sairaslomalla kolme viikkoa ja ilmoitin vielä tästä yhdestä lisäviikosta työpaikalleni. Sitten soi puhelin; koeaikapurku ja pyydettiin palauttamaan avaimet mahdollisimman pian. Että silleen. Työsuhde sentään jatkuu sairasloman loppuun saakka ja pääsen vielä käymään sen aikana lääkärin määräämissä lisätutkimuksissa ja erikoislääkärin vastaanotolla. Koeaikaa olisi sairasloman jälkeen ollut jäljellä enää viikko. Saman verran olisi ollut aikaa siihen, että olisin päässyt ansiosidonnaiselle päivärahalle.. Yksi viikko.<br />
<br />
Mitäkö tästä opin? Koeaikana en todellakaan enää valita minkäänlaisia kipuja tai sairauksia. En vaikka esimerkiksi jalka olisi irti poikki! Nappaan sen vain kainaloon ja sanon että ei tunnu missään ja jatkan hommia. Ottaa päähän, koska kerroin esimiehelle kivusta ja pyysin pariinkin otteeseen että voisinko siirtyä toisenlaiseen työpisteeseen, jossa tehtäisiin sellaista työtä mikä ei rasittaisi samalla tavalla, mutta se ei onnistunut. Minun piti pysyä siinä työssä mitä tein ja kipu tuli koko ajan pahemmaksi ja pahemmaksi. Sinnittelin töissä ihan väkisin, kunnes mietin että kannattaakohan työn takia itseään rikkoa pahemmin ja suostuin jäämään sairaslomalle, jota lääkäri oli jo aiemminkin ehdottanut. Vähän pelkäsin seurauksia siitä että jos jään sairaslomalle koeaikana, mutta en ihan oikeasti uskonut, että sen takia minut irtisanottaisiin, sillä työnihän olin tehnyt hyvin ja tulin työkavereiden kanssa hyvin toimeen. Tästä taas viisastuin..<br />
<br />
Nyt pitää sitten vain toivoa, että kivun syy ei ole mikään kovin vakava ja että se menee ohi. Olisi tosi kurja juttu, jos tästä vielä kirsikkana kakun päälle jää joku pysyväkin vika. Pitää myös toivoa, että TE-toimisto ei ala vänkäämään karenssia. Ei kai, en minä tätä ole itse aiheuttanut. Jos jotakin positiivista pitää etsiä, niin kyllähän tuo työ oli fyysisesti raskasta ja likaista, joten jospa se onni vihdoinkin potkaisee ja saan jonkun kivemman työn tähän tilalle. Toivossa on hyvä elää ja hakemuksia liikkeelle sitten vaan!Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-25993660155709851972017-07-30T14:23:00.000+03:002017-07-30T14:23:37.439+03:00Ajatuksia parin kuukauden töissäolon jälkeenNyt on ihan eri fiilis tavata ihmisiä, kun voi kertoa olevansa töissä.
Vaikka työttömyys ei suurimmaksi osaksi johdu työttömästä henkilöstä
itsestään, niin ei sitä silti haluaisi mainostaa. Huomaan olevani parin kuukauden töissäolon jälkeen edelleenkin varpaillani. Vaikka työsuhde on vakituinen, on takaraivoon iskostunut ajatus siitä, että mikään ei ole pysyvää - työttömyys voi kolahtaa omalle kohdalle koska tahansa, lukee työsopimuksessa mitä tahansa.<br />
<br />
Työntekijäksi sopeutuminen ei olekaan ihan niin helppoa kuin luulisi, kun takana on työttömyyttä ja pätkähommia vuosikausien ajalta. Sitä miettii käytettyä työaikaa ja siitä saatua rahallista korvausta. Kun on tottunut elämään vähillä varoilla, voisi hyvinkin kuvitella tekevänsä vaikkapa sitä paljon puhuttua nelipäiväistä työviikkoa ja silti pärjätä siitä saadulla tulolla ihan hyvin.<br />
<br />
Jotenkin on tosi vaikea totuttautua siihen, että palkka tulee tilille kaksi kertaa kuukaudessa ja että jo se yksi palkkaerä on isompi kuin työttömänä koko kuukaudelle saatu työmarkkinatuki. Ihan hullua. Laskeskelen tuloja ja menoja hiki päässä ja jotenkin aina unohdan, että kuun toisella puoliskolla tulee vielä toinenkin tili. Hämmennyn kovasti, kun ei tarvitsekaan venyttää viimeisiä senttejä ruokakaupassa loppukuun ajan. On tämä ihmeellistä. Ei tässä silti mitään huimia hetken huuman hankintoja tule tehtyä, toki pitää sanoa, että auton huoltoon ja korjaamiseen meni iiiiso summa rahaa, kun sen viimeinkin pystyi tekemään. Samaten oli pakko hankkia uusi pyykkikone, sekin nieli rahaa. Nämä ja pari muuta vähän isompaa hankintaa notkahduttivat tilin hetkellisesti lähelle nollaa, mutta kun yleisesti ottaen tulot ovat isommat kuin menot, niin tilanne tasaantui. Mutta ei tämä ex-työttömän ajatusmaailma millään meinaa taipua siihen, että ihan oikeasti tulen taloudellisesti toimeen ilman stressiä. Ja saamani palkka nyt ei kumminkaan ole mikään huippupalkka,(ykkösellä alkaa,) mutta sellainen että sillä elää. Ja kuitenkin tällä hetkellä olen vielä harjoittelijan statuksella, jonkin ajan kuluttua sekin muuttuu ja se näkyy myös tilissä hieman parempana ansiona.<br />
<br />
Työ itsessään on fyysisesti raskasta ja vuorotyöhön sopeutuminen on vielä pahasti työn alla.. saa nähdä onnistuuko se ollenkaan. Tsemppaan kovasti ja ihan helpolla en periksi anna. Työkaverit ovat kivoja ja yhteishenki on hyvä, minut on otettu mukaan tosi hienosti. En ole vielä uskaltanut tosissani haaveilla palkallisesta kesälomasta ensi vuonna, joka kyllä tulee, jos olen vielä töissä siihen saakka. Takaraivossa kun se työttömyyspeikko kummittelee edelleenkin.. että mitäs jos.. Saas nähdä että koska se sieltä lähtee.<br />
<br />
Yleisesti ottaen on positiivisempi olotila, löytyihän se vakituinen työpaikka monen vuoden jälkeen. Tuntuu että on jokin oma paikka elämässä, vaikka olihan se työttömänä ollessakin. Nyt on kumminkin joku paikka minne mennä viitenä päivänä viikossa ja tuntuu hyvältä olla osa tuottavaa yhteiskuntaa. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin työtön saisi kokea saman mahdollisimman pian. Uutisissa kehutaan talouden piristymistä ja hehkutetaan että yritykset työllistävät enemmän. Toivottavasti se on jatkuva ja pitkäaikainen ilmiö, joka auttaa taas Suomen raiteilleen. Tsemppiä ja jaksamista työnhakuun! <br />
Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-58258050734935316582017-05-16T12:14:00.002+03:002017-05-16T12:14:45.338+03:00Sain työpaikan!Soihan se puhelin, vihdoin ja viimein. Sain töitä! Hermojaraastavan odotuksen jälkeen minulle soitettiin sieltä tehdastyöpaikasta, että sain vakituisen työpaikan sieltä. En ole vielä allekirjoittanut työsopimusta, mutta se tapahtuu pian ja sitten heti saman tien työtkin alkavat. Sain jo työvuorotkin tietooni, kyseessähän on siis kolmivuorotyö.<br />
<br />
Vihdoinkin tämä pätkähommailu ja työttömänä kärvistely ja kaiken maailman te-toimistorumbat ja stressaaminen jäävät taakse! Pääsen aloittamaan ihan "oikean elämän" ja saan talouteni kuntoon. Tässä jo hikipisaroita otsalta kuivailin moneen kertaan, kun tapani mukaan tein omaa budjetointia ja laskeskelin tuloja ja menoja. Vajaan kuukauden päähän olisin selvinnyt joten kuten, mutta sitten olisikin ollut todella tiukat ajat tiedossa, kun ihan kaikki pienetkin omat säästöt on käytetty. Kovasti on helpottanut, kun mies on töissä ja tietysti suurimmaksi osaksi maksaa laskuja, mutta kyllä niitä minullakin on. Periaatteestakaan en halua pyytää keneltäkään rahaa, tai apuja omien laskujeni maksamiseen ja yhteisiinkin menoihin tietenkin haluan osallistua, joten kovasti helpottaa, kun ensimmäinen tili (vaikka sitten pienikin) ehtii tulla ennen kuin talous karahtaa ihan kokonaan kiville. Tuolla tili maksetaan kahden viikon välein. Minä en ole sitä tyyppiä, joka pystyy elämään toisen siivellä ja olen sitä karttanut viimeiseen saakka. Onneksi ei tarvitse siihen mennäkään, kun sain tämän työn!<br />
<br />
Huh huh, kylläpä putosi iso kivi hartioilta! Työnä tuo mitä menen tekemään ei ole unelmaduunia, eikä kevyttäkään, mutta siitä viis. Vakituinen työpaikka on niin iso juttu minulle, että sitä seisoo vaikka aidanseipäänä, jos siitä saa säännöllisen palkan! :D Fyysisestä työstä on ainakin se etu, että sitä hyötyliikuntaa tulee harrastettua säännöllisesti ja kunto kohenee. Eikä todellakaan tarvitse stressata päätään työasioilla sen jälkeen, kun lähtee töistä. Työt jäävät työpaikalle ja muu aika on ihan omaa aikaa. Työmatkaankin menee vähän alle puoli tuntia suuntaansa, eli sekin on ihan ok.<br />
<br />
Nyt sitten vaan Suomi nousuun, vienti vetämään ja teollisuuden pyörät pyörimään!<br />
Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-5367524834644410422017-05-03T11:49:00.000+03:002017-05-03T11:49:19.390+03:00Puhelimen soittoa odotellenOdottavan aika on pitkä. Piiiiiitkä. Kävin kaksi kertaa sen tehdastyöpaikan haastattelussa ja he sanoivat soittavansa vapun jälkeen joka tapauksessa. Olin jo ensimmäisen haastattelun jälkeen aika varma siitä että pääsen sinne vakituiseksi, joten ilmoitin kesätyöpaikkaan että en mene sinne. Heidän piti tietää vastaukseni pian, jotta voivat sitten jatkaa omaa hakuaan mahdollisimman pian. Nyt odottelen puhelinta vahtien tietoa työpaikasta. Stressaa. Stressaa niin paljon, että en saa tehdyksi yhtään mitään. Koko ajan on palleassa kumma tunne ja levottomuus piinaa. Siitä puhelusta riippuu niin paljon. Se kauan kaivattu mahdollisuus niin sanottuun normaaliin elämään on ihan tuossa noin, käden ulottuvilla. Olen jo mielessäni suunnitellut elämääni sen säännöllisen palkan varaan, vaikka ei pitäisikään nuolaista ennen kuin tipahtaa. Epätietoisuus on pahinta. Tulisi nyt tieto. Pelottaa, että en jostakin syystä saakaan sitä työtä ja ilmoitin jo siihen pätkähommaankin että en ota sitä vastaan. Mitäs jos jään taas tyhjän päälle.. Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-380386530473803002017-04-24T12:58:00.001+03:002017-04-24T13:01:21.441+03:00Positiivista virettä ilmassa<br />
Olen lähetellyt kovasti työhakemuksia tässä viime
viikkojen aikana. Alat vaihtelevat ihan laidasta laitaan,
eri alojen toimistohommia, asiakaspalvelutehtäviä, myyntitöitä, tehdastöitä. Ja nyt - sain tälle viikolle kutsun työhaastatteluun. Jipii!<br />
<br />
Lähetin hakemuksen jo yli kuukausi sitten ja olin jo ajatellut ettei tästä(kään) paikasta kuulu mitään, mutta olin väärässä. Kyseessä olisi tehdastyö, vakituinen ja kokoaikainen. Vaikka tehdastyöskentely ei ole ihan se ykkösvaihtoehto, on se kuitenkin sillä tavalla "helppo" työ, että työpaikalta lähtiessä ei tarvitse miettiä ja suunnitella työasioita kotona. Seuraavana työpäivänä taas marssit työpisteeseesi ja hoidat hommasi siellä ja siinä se. Vapaa-aika on oikeasti vapaa-aikaa. Iso plussa tässä olisi myös taikasana "vakitunen". Ou jee, ei enää määräaikaisia sesonkihommia tai projektipätkiä. Eikä koko ajan tarvitsisi miettiä, mitä seuraavaksi. Tili tulee määrävälein ja palkalliset lomat kertyvät. Harvinaista herkkua!<br />
<br />
Sain myös puhelun erään aiemman työpaikan pomolta, kyseessä olisi taas muutaman kuukauden kesätyö, jonne pääsisin. Kerroin hänelle, että minulla on tulossa eräs työhaastattelu tässä lähiaikoina ja sovimme palaavamme asiaan sen haastatteluni jälkeen. Eli kesäksi ainakin olisi tiedossa töitä, jos tuo tehdashomma ei jostain syystä tärppääkään. Jos käy niin, että saisin tuon tehdastyön, menen ilman muuta sinne, vaikka se määräaikainen työ olisikin vähän lähempänä ja työnä mielenkiintoisempaa, ainakin siistimpää. Arvostan sitä vakituisuutta todella paljon, tulevaisuutta on helpompi rakentaa vakaalle pohjalle. Ihan positiiviselta vaikuttaa taas vaihteeksi. Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-44346389085770664992017-04-12T12:10:00.000+03:002017-04-12T12:10:38.212+03:00Työpaikkahakemuslomakkeiden logiikkaAika useinkin olen pohtinut, miten ihmeessä saan omaa osaamistani tuotua esiin niissä nettilomakkeissa, joiden täyttämistä kukaan ei rakasta. Miten niissä persoonattomissa ja ärsyttävissä vapaiden vastausten laatikoissa saa tuotua esille sen, mikä rekrytoijaa kiinnostaa. Kuinka niissä erottuu satojen hakijoiden joukosta? Sain jonkinlaisen vastauksen ja se herätti lisää kysymyksiä. Toisto. Avainsanojen toistaminen mahdollisimman monta kertaa. Eli se hakija, joka kertoo itsestään mahdollisimman tiiviisti ja selväsanaisesti ei pääse lähellekään kärkeä, kun taas se hakija joka kirjoittaa ummet ja lammet, toistaen samoja asioita kerta toisensa jälkeen erilaisissa lauseyhteyksissä erilaisin ilmaisuin, onkin huippukandidaatti ohjelman logiikan mukaan ja on jatkoon päässeiden kärkikymmenikössä.<br />
<br />
Jep jep, no hyvä tietää. Tämä toi ainakin omaan hakutekniikkaani muutoksen, saa nähdä onko sillä vaikutusta työnhaun onnistumiseen. Tästä lähtien ripottelen kaikki mahdolliset avainsanat joka ikiseen vastauslomakkeen kohtaan, minne ne saa ympättyä edes vähänkään järkevästi. Tähän saakka olen yrittänyt säästää rekrytoijan aikaa ja olen kertonut itsestäni tiiviisti, selkeästi ja toistamatta itseäni turhaan, mutta kun sillä taktiikalla en ole saanut yhtä ainoata kutsua haastatteluun, niin eihän se sitten toimi. Ja syykin tosiaan selvisi. Todennäköisesti hakemuksiani ei ole lukenut kukaan. Siis ihminen. Ohjelmoitu ja optimoitu automatisoitu lomakeohjelmisto on laittanut ykköset ja nollat jonoon ja todennut, että tämä tyyppi lokeroidaan mappi ööhön. Adjö.<br />
<br />
Reilua? Minusta ei ole. Tehokasta? Ehkä, mutta minkä kustannuksella? Saadaanko hakijoista poimittua parhaat työntekijäkandidaatit, vai parhaat puppugeneraattorit? Inhimillinen tekijä jää puuttumaan siitä välistä, ja minun mielestäni se on juurikin se tärkein suodatin, joka työnhaussa(kin) pitäisi huomioida. Tietysti kun nykyään työnhakijoita on paljon, pitää hakijat jotenkin valikoida, ymmärrän.. mutta pitäisiköhän kuitenkin pyrkiä panostamaan enemmän kasvotusten tapahtuviin haastatteluihin, ennemmin kuin kylmään automatiikkaan ja tilastoihin.Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-51519819346048388992017-03-22T17:13:00.001+02:002017-03-22T17:17:54.925+02:00I'm back!Täällä taas. Talven ajan oli kiva olla töissä, oli joka päivä mielekästä tekemistä. Tein työni tunnollisesti ja hyvin, sain kehuja ja työkaveritkin kovasti toivoivat että olisin saanut jatkaa. Vaikka kuinka yritin olla optimistinen ja ajatella positiivisesti, että rekrykoulutuksen jälkeen olisin saanut työsopimuksenkin, niin taas piti pettyä. Työnantajan tarve oli loppujen lopuksi vain projektiluontoinen ja tällä rekrykoulutuksella saatiin pätevä tekijä edullisesti. Ei voi mitään, uutta matoa koukkuun.<br />
<br />
Vaikka pakko on kyllä myöntää, että vaikka työttömyys onkin jo sinänsä tuttu olotila, eikä enää tässä vaiheessa niin suuri kriisi, kuin mitä se oli joskus työttömyysurani alkuvaiheissa, koin pienimuotoisen toivottomuus-vittuuntumis-haistakaapaskakokovaltiovalta -kriisin. Siis että taas meni pieleen. Taaskaan en saanut töitä. Taas joutuu loputtomaan hakemusruljanssiin. Taas minua käytettiin hyväksi. Taas olin liian sinisilmäinen ja nenästä vedettävä. Taas pitää selitellä sukulaisille ja kavereille, että työt loppuivat. Taas minä. Taas ja taas ja taas. Taas. Prkl. <br />
<br />
Tein taas päivitetyn version CV-nettiin. Sieltä on tullut kaksi kertaa sähköpostia jonkin amerikkalaisvalmisteisen sähkölaitteen myyntityöstä. (Pölynimuri?) Kerran on myös soitettu erään pölynimurivalmistajan edustajan toimesta, josko myyntiedustajan työt kiinnostaisivat. Ihan huvin ja urheilun vuoksi sovin haastatteluajan, vaikka en todellakaan ole kiinnostunut pölynimuri kainalossa ovelta ovelle ravaamisesta. Halusin lähinnä vain jotakin ohjelmaa työttömän arkeen ja edes jotain treenikokemusta työhaastattelussa olemisesta. Niitä kun ei ihan ruuhkaksi asti ole ollut. Ilmeisesti olen kiinnostava henkilö pölynimurikauppiaiden mielestä. Onhan sekin kai jotakin..<br />
<br />
Työhakemusten väsäämistä. CV:n päivittämistä. Työpaikkailmoitusten selaamista. Sitähän se arki taas on.Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-77566118642199113892016-10-24T22:40:00.000+03:002016-10-24T22:59:19.840+03:00Never say neverTsuippadui. Niin kovasti kun minä taannoin mieleni pahoitin tuosta orjatyödiilistä, jonka haastattelussa kävin.. Olla nyt muka rekrykoulutuksessa työttömyskorvauksella töissä tehden täyttä häkää samaa työtä mitä palkalliset työntekijätkin tekevät - eikä ole mitään takeita siitä, että<u> rekry</u>koulutuksen työjakson jälkeen saisi ihan oikeitakin töitä. Sellaisia mistä maksetaan ihan oikeaa palkkaa. Joo, no eipä pidä koskaan sanoa ei koskaan. Taas kerran tuli todettua tuokin sanonta todeksi. Tässä sitä ollaan, töissä halpana työntekijänä, ahkeroimassa työpaikassa josta ei tiedä yhtään, onko edessä loistava tulevaisuus, vai näkyykö se kumminkin vain peruutuspeilistä.<br />
<br />
Ei oikein työnhaku edisty, vaikka olinkin jo suhteellisen toiveikas, kun pääsin ensimmäisestä hakuvaiheesta jatkoon pariinkin paikkaan. Innostus ja toivonkipinät hiipuivat sitä mukaa, kun taakse jääneiden päivien määrä vain kasvoi ja kasvoi - eikä taaskaan tärpännyt. Yhdestä paikasta sentään jo jaksoivat ilmoittaa, että valitettavasti minua ei valittu töihin, mutta nämä useammat muut hakemukset edelleenkin vain roikkuvat ilmassa. Turhauttavaa.<br />
<br />
Tuumailin, että ehkä tämä turhauttava työnhaku on sittenkin vieläkin tympeämpää, kuin ihan oikeiden töiden tekeminen, vaikkei siitä rahaa oikein tulekaan. Onpahan jotakin mielekästä tekemistä, saa kontakteja, ohessa jopa oppii taas jotakin uutta, eikä kukaan loppupeleissä tiedä, että jospa vaikka kuitenkin tuosta vielä poikisi ihan oikea työsopimuskin, vaikka sitten määräaikainenkin. Nielin kiukkuni, otin härkää sarvista ja toivon parasta.<br />
<br />
Työnantaja siis valitsi minut siitä x henkilön joukosta, joita hän harkitsi ja haastatteli. Tietysti se on hyvä tunne, että tulee valituksi. :) Teen nyt hommani niin hyvin kuin mahdollista ja hoidan asiat omalta osaltani niin, että työnantajalla on koulutusjakson jälkeen sellainen fiilis, että hän haluaa palkata minut. Tai mielummin vaikka jo ennen koulutusjakson päättymistä, sekin on teoriassa mahdollista.<br />
<br />
Virallisesti olen siis edelleenkin työttömien kirjoilla, kun en ole työsuhteessa, mutta voihan sitä vaikka itsekseen kuvitella päässeensä jo työttömyyden kurimuksesta pois. Pidän kumminkin vielä silmät auki muidenkin työpaikkojen suhteen, sillä minulla on oikeus lähteä tuosta rekrykoulutuksesta pois, jos saan työpaikan muualta. Siinä vaiheessa voi toki myös ottaa harjoittelupaikan pomoon yhteyttä ja kysäistä, että mitenkäs hän haluaa nyt toimia - tehdäänkö työsopimus vai lähdenkö toisen yrityksen leipiin. On hyvä että työnantaja tietää tuon itsekin, joten saattaahan se vähän olla kannustimena että jos olen hänen mieleensä, niin kannattaa tarjota töitä, etten vain lähde muualle. Olettaen tietenkin että työpaikalla on ihan oikea tarve ja resursseja palkata töihin.<br />
<br />
Katsotaan nyt tämäkin kortti. Jospa se työpaikka löytyy tällä tavalla. Ei voi tietää.. :)Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-87396272192255000562016-10-10T16:06:00.001+03:002016-10-10T16:15:37.483+03:00Nopea vastaus on aina 10+Nytpä täytyy heti kirjoittaa päivitys blogiini, kun tapahtui todella poikkeuksellinen juttu. Hain erästä työtä ja lähetin hakemukseni sähköpostilla tänään. Ala ei ihan omaani ollut, mutta työ itsessään liittyi myyntiin, jota olen tehnyt paljon. Olin pudota penkiltäni, kun puoli tuntia hakemuksen lähettämisen jälkeen sain jo vastauksen. Viesti oli lyhyt ja valitettavasti kannaltani kielteinen: <i>"Hei Xxx, Kiitos mielenkiinnostasi avoinna olevaa xxx:n tehtäväämme kohtaan. Valitettavasti alalla jo olleita on hakijoiden joukossa riittävästi joten suoritamme valinnan heidän kesken. Ystävällisin terveisin: Xxx"</i><br />
<br />
Vastaus oli nopea, lyhyt, selkeä, nopea, tiivis, sanoinko jo nopea... Puoli tuntia hakemuksen lähettämisestä olin jo saanut vastauksen, eikä minun enää tarvitse miettiä ja arpoa asiaa, käyttää aikaani siihen että pohdiskelen miten pärjään hakuprosessissa ja valmistautua henkisesti mahdolliseen haastatteluun. Olin niin iloinen nopeasta vastauksesta, että paikan saamatta jääminen ei hirveästi jäänyt harmittamaan. Vastasinkin tuohon mailiin ja kiitin nopeasta vastauksesta. Muutkin voisivat ottaa oppia tästä! Ja mikä mielikuva minulle jäi kyseisestä yrityksestä? Positiivinen, asiallinen, ripeä, ammattitaitoinen, luotettava.. listaa voisi jatkaa kolmen sivun verran. Hakemukseeni vastannut henkilö oli lukenut hakemukseni ja ansioluetteloni, todennut että en ihan ole siinä joukossa jonka pyytävät jatkohaastatteluihin ja mikä tärkeintä: ilmoitti siitä minulle välittömästi! Ei vaatinut hurjia ponnisteluja lähettää tuo muutaman rivin vastaus sähköpostilla ja homma on hoidettu minun nähdäkseni kiitettävin arvosanoin. Vau! Tätä ei todellakaan tapahdu ihan joka päivä, eikä edes puolen vuoden välein!<br />
<br />
<span style="color: #1f497d; font-family: "arial" , sans-serif; font-size: 10.0pt;"></span>Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-53765925662994681262016-10-06T13:30:00.003+03:002016-10-24T22:41:07.192+03:00Hyväksikäytön piirteitä, vai aito työllistymismahdollisuus?Kävin tällä viikolla eräässä työhaastattelussa. Kyseessä oli erääseen rekrykoulutukseen liittyvä hakemusprosessi, jossa oli löytynyt minusta kiinnostunut työnantaja. Kyselin jo heti asiasta ilmoittaneelta koulutusfirman henkilöltä, että onhan tässä nyt sellainen työnantaja, jolla on myös aito tarve palkata uusi työntekijä tämän useamman kuukauden mittaisen harjoittelujakson jälkeenkin. Ei tietenkään voinut varmaksi luvata, mutta aiemminkin samalle työnantajalle oli työllistynyt ihmisiä heidän kauttaan. Olen korostanut, ja korostin taas että ensisijaisesti etsin vakituista työsuhdetta. Juu juu, määräaikaisetkin työsuhteet ovat aina plussaa ja vievät elämässä eteenpäin - totta, mutta kun takana on jo kymmenkunta vuotta pätkähommia ja työttömyyttä, niin ihan aikuisten oikeasti haluan jo vakautta elämääni. Puhumattakaan siitä, että työttömänä tai määräaikaisessa työsuhteessa on ihan turha mennä pankkiin keskustelemaan asuntolainan otosta, tai neuvotella autokaupassa osamaksujärjestelyistä.<br />
<br />
Olin toiveikkaan utelias ja innostunut kyseisestä työstä. Haastattelussa työnantaja vaikutti myös kiinnostuneelta minusta, mutta töitä ei luvannut kuin lyhyen jatkon itse koulutusjakson jälkeen, noin kuukauden jälkihoidon verran itse hektisen projektin jälkeen. Eli se siitä "aidosta tarpeesta". Heidän aito tarpeensa on saada työntekijä edullisesti (koulutusfirmalle maksettava könttäsumma) hoitamaan erittäin vaativaa ja kiireistä projektia vajaaksi puoleksi vuodeksi. Minä itse saan tuolta ajalta saman korvauksen kuin työttömänä ollessani, eli perusäivärahan ja kulukorvauksena 9€/työpäivä. Jos työnantaja edes vihjaisisi, että heillä olisi ehkä tarvetta palkata vakituiseksi tuon jakson jälkeen, olisin jo innoissani raapustamassa nimeäni papereihin, mutta ei.. Kysyin asiaa ihan suoraan ja vastauksena sain että ei hän lupaa mitään, ja että joskus on jotain määräaikaisia työsuhteita solmittu tällaisten jälkeen. Määräaikaisia työntekijöitä heillä on muutenkin paljon.<br />
<br />
Ymmärrän kyllä, että ei tietenkään voi luvata varmaksi mitään, mutta jos heillä ei käytännössä ole tarvetta työntekijälle kuin tuon projektin ajaksi, niin aika heikolta näyttää. Ja jos vakituisia ei muutenkaan ole tapana palkata, niin.. Talouteni saattaisi vielä kestää tuon peruspäivärahalla kitkuttelun ensi kevättalveen saakka, jos tiedossa olisi sen jälkeen vakituinen työpaikka täydellä palkalla, mutta nyt ei kuulostanut siltä. Tulee mieleen että tässä nyt saatetaan hyödyntää työvoimakoulutuksen nimissä edullisesti ammattitaitoista ja pätevää työvoimaa kiireelliseen projektiin, mutta tarkoituksena ei välttämättä edes ole palkata henkilöä töihin jakson jälkeen. Tässä nyt on vielä tilanne auki, työnantaja haastattelee vielä joitakin henkilöitä ja minullakin on pari työnhakuprosessia vakituisiin työpaikkoihin vahvasti päällä. Plus tietenkin koko ajan lähettelen uusia hakemuksia. Pidän itselleni peukkuja, että pitkälläkin tähtäimellä paras mahdollinen vaihtoehto toteutuisi. On se sitten vakituinen työpaikka nyt syksyllä, tai koulutuksen jälkeen kitupalkalla täyttä työtä tehneenä saatu vakituinen työ.<br />
<br />
Jotenkin tässä nyt vain alkaa työttömän kärsivällisyys olla koetuksella, kun televisiosta tulee tuutin täydeltä asiantuntemattomia ja käsittämättömiä lausuntoja työttömistä, työttömyyden syistä ja syyllistäviä suunnitelmia työttömyysturvan heikennyksiin. Aina vaan kummallisemmiksi käyvät ideat ja menetelmät. Omasta mielestäni olen ollut nöyrin mielin ja joustanut työnantajien suuntaan joka kohdassa. Tehnyt työaikajoustoja, hoitanut asioita jotka eivät edes kuuluisi minulle vaan esimiehilleni, hengittänyt syvään ja laskenut kymmeneen, kun ilmoitetaan että nyt on kaikilla palkatonta vapaata viikko, elätellyt toiveita määräaikaisen työn jatkumisesta vakituisena, mutta kerta toisensa jälkeen joutunut pettymään, kun tarvetta on ollut vain sille lyhyelle pätkälle. Työttömänä olen kiltisti käynyt työkkärin kursseilla, lähettänyt hakemuksia joka ikiseen järkevältä kuulostavaan työpaikkailmoitukseen, lähetellyt avoimia hakemuksia, kysellyt kavereilta, huhuillut somessa, pitänyt silmät ja korvat auki - vaan mikä on tulos? Pätkähommia pienellä palkalla, työttömyyttä kun en enää lähde hakkaamaan päätäni puuhun epämääräisissä puhelinmyyntifirmoissa, tai omalla vastuulla täydellä provisiolla kiertämään pitkin maata jotakin tuotetta kaupustelemassa. Työpaikka sadan kilometrin päässä ei tule kysymykseen ajankäytöllisistä syistä ja työn perässä en voi muuttaa, tai puolisollekin pitäisi löytyä samalla töitä. <br />
<br />
Alkaa riittää tämä nöyristely ja mateleminen jonkin paremman toivossa. Siksi selkä suorana haastoinkin tuota työhaastattelijaa kertomaan työstä ja työntekijän tarpeesta tarkemminkin. Siksi en enää jaksaisi kituuttaa toimeentulon rajamailla tehden vaativaa työtä puolta vuotta vain saadakseni loppupeleissä vain lämmintä kättä ja suuret kiitokset hyvin tehdystä työstä. Siksi uskallan asettaa tähtäintä korkeammalle ja jatkossa sivuuttaa pilipalihommien hakemisen kokonaan. Siksi että olen osaava, pätevä, ammattitaitoinen, eikä työttömyys määrittele minua johonkin huonompaan kastiin. Minulla on oikeus saada kunnon työtä, ja etenkin saada siitä työstä sellaista palkkaa että sillä tulee toimeen. Ei minun tarvitse pyydellä olemassaoloani anteeksi, eikä suostua ihan mihin tahansa.<br />
<br />Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-6493590243233615682016-09-29T12:00:00.001+03:002016-09-29T12:16:35.318+03:00Toivonkipinä, ehdolla kahteen työpaikkaan!Viimeksi kirjoittelin taas eräästä hakemustehtailupäivästä. Tuon jälkeenkin (ja myös ennen) olen lähetellyt työhakemuksia, mutta juuri tuon kirjoituksen hakemuksista poiki pääsy (sen kakkospaikan) jatkoon, eli juuri siihen mihin arvelinkin olevan parhaimmat mahdollisuudet. Nyt pitää polkaista vetävä videohaastattelu, aikaa on onneksi vielä pari päivää ja ohjelma on sama minkä kanssa tappelin aiemminkin (raportti taistelustani täällä: <a href="http://elamaailmantoita.blogspot.fi/2016/03/videohaastatteluvastauksen-videointi.html" target="_blank">Videohaastatteluvastauksen videointi</a> ), eli tekniset temput ovat jo hanskassa. :) Tuo työ oli erään rekryfirman kautta haussa ja kävipä sitten niin hauskasti, että saman firman eri toimipisteen työntekijä oli bongannut minut erääseen toiseen työpaikkaan liittyen. Itse työ on itse asiassa pitkälti samanlaista kuin tuo ensimmäinenkin, mutta firma on eri. Olen siis nyt päässyt ensimmäisen karsintavaiheen yli jatkoon jo kahteen työpaikkaan. Jipii! :) Jospa se onni vihdoinkin potkisi oikeaan suuntaan!<br />
<br />
Olotila on jo tässä vaiheessa jotenkin keventynyt ja takaraivossa kipinöi pieni toivonkipinä, että se vakituinen ja täysiaikainen työpaikka on käden ulottuvilla minullekin. Ihan tässä lähitulevaisuudessa jo, ihan jo tämän vuoden aikana, ennen lumia jopa.. Mahdollisuus päästä taas normaaliin elämään kiinni, mahdollisuus elää! Ja samalla yritän muistuttaa itselleni, etten vain nuolaise ennen kuin tipahtaa.. pettymys on raju, jos jäänkin ilman työtä. Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-73175440350127024552016-09-21T19:23:00.000+03:002016-09-21T19:24:11.719+03:00Kolmen hakemuksen päiväOlen ollut tänään oikein erityisen ahkera ja tein kolme työhakemusta. Niistä ensimmäinen oli vähiten kiinnostava, mutta ihan mukiinmenevä paikka. Luultavasti en pääse sinne, koska työnkuvaus liippaa vähän oman osaamisalueeni ulkopuolelta, mutta toisaalta periaatteessa ihan mahdollinen, jos ovat sillä asenteella liikkeellä että hyvälle tyypille voi vähän hommia opettaakin, jotta pääsee alkuun. Ei se nyt mitään rakettitiedettä siltikään ole. Toinen hakemus oli sellaiseen työhön, jota olen aiemmin tehnytkin eri työnantajan palveluksessa vähän aikaa. Aika todennäköisesti sieltä tulee ainakin puhelu ja ehkä haastattelupyyntökin. Pidän aika todennäköisenä, että jopa saisin sen työn, sillä oma osaamiseni täsmää täysin haettuun työntekijäprofiiliin.(Yritän ajatella nyt positiivisesti, huomaattekos!) Kolmas hakemukseni oli ehkä kiinnostavimpaan työhön tällä kerralla. Siinä hyppäisin ihan uudenlaiseen työnkuvaan, eli uutta ja ihmeellistä opeteltavaa olisi paljon, mutta taustani ja persoonani sopisi työhön mainiosti. Soitinkin ilmoituksessa mainitulle henkilölle ja hän vaikutti kiinnostuneelta. Nyt sitten taas niitä peukkuja pystyyn!<br />
<br />
Huomenna menen paikalliseen TE-toimistoon, jossa järjestetään infotilaisuus eräästä rekrykoulutuksesta. Mieluiten menisin suoraan töihin, mutta jos koulutuksen kautta oikeasti saisi töitä ja jonkinlaista lyhyttä täsmäkoulutusta kyseiseen työhön, niin käy sekin. Tässä kun jo puolivakavissani harkitsin ammattikorkeakouluun hakemistakin, eri linjalle mistä valmistuin viisi vuotta sitten. Vielä ehtisi tämän vuorokauden puolella vääntää nettihakemuksen, mutta... Ei se loppujen lopuksi taida olla vaivan arvoista. Kyllä tällä työ- ja opiskeluhistorialla on pakko saada töitä ilman kokonaisen uuden tutkinnon hankkimistakin. Ja hei, kolme vuotta hiki päässä opiskelua, eikä sekään taas käytännössä takaa yhtään mitään enempää, kuin mitä minulla tällä hetkellä on esittää. Kiitos, mutta ei kiitos.<br />
<br />Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-60270094655558022562016-08-08T19:50:00.002+03:002016-08-08T19:50:48.250+03:00Työttömänä taasNyt se työnteon ihanuus on ohi. Työttömän arki on taas täällä. Ei tässä muu auta, kuin pyrkiä löytämään seuraava työpaikka niin nopeasti kuin vain mahdollista. Bongasinkin erään vakkaripaikkailmoituksen, joka voisi olla ilmoituksen perusteella minulle kuin nenä päähän. Minulla on myös kaikki vaadittavat ominaisuudet ja tukku lisää takataskussa, joten täytän kriteerit kirkkaasti. Lähetin hakemuksen hetki sitten ja huomenna soitan rekryfirmaan perään, että tulihan se nettilomakkeen vastaus varmasti perille ja perustelen vielä miksi olen loistovalinta siihen työhön. Työpaikka olisi kaiken lisäksi vain muutaman kilometrin päässä kotoani, joten ei olisi tiedossa mitään tunnin työmatkoja. Peukkuja pystyyn, nyt on onnekas olo!<br />
<br />
Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-35225684732392774132016-07-13T16:57:00.000+03:002016-07-13T16:58:40.974+03:00Mietteitä, kun töitä on jäjellä enää kolme viikkoaViimeksi kun kirjoitin, oli töitä ollut takana kolme viikkoa ja vielä edessä kahdeksan viikkoa. Nyt tilanne on toisin päin. Takana on kahdeksan työntäyteistä ja antoisaa viikkoa erikoismyymälässä, jolloin olen taas saanut kokea olevani elämässä täysillä kiinni. Jäljellä on enää kolme viikkoa. Vaikka jalkoja särkee (aluksi enemmän, enää ei niin paljon) jatkuva seisominen ja kävely, niin ei se haittaa ollenkaan. Työpäivieni aikana kohtaamani asiakkaat ovat olleet kiinnostavia ja heidän kanssaan toimiminen on ollut mielekästä, hauskaa ja haastavaakin. Pidän työstäni valtavasti ja olen saanut tehdä täysiä työviikkoja. Pääsen kartoittamaan asiakkaan toiveita ja tarpeita, jonka jälkeen tarjoan heille sopivia tuotteita ja ratkaisuja. Aivan mahtavaa! Huippuhienoa on ollut myös suora palaute asiakkailta, kun he ovat kiitelleet erinomaisesta palvelusta. Kyllä se sydäntä lämmittää! :)<br />
<br />
On toki ollut myös sellaisia asiakkaita, jotka ovat kuin sitruunan nielleet. Hapannaamoja, jotka kiukuttelevat aiheettomasti ja ilmeisesti purkavat omaa pahaa oloaan johonkuhun satunnaiseen asiakaspalvelutyötä tekevään henkilöön. Tuommoiset tietysti saavat itsellekin pahan mielen hetkeksi, mutta kun ei anna sen näkyä työssä ja vastaa asiallisesti, on asiakaskin parhaassa tapauksessa saattanut tulla paremmalle mielelle. Tämmöistäkin tämä välillä on, eikä sille oikein voi mitään, että jokainen ihminen on oma persoonansa - omine tunnetiloineen ja käytöstapoineen.<br />
<br />
Vaan kaiken kaikkiaan harmittaa vietävästi, että tätä herkkua on jäljellä enää kolme viikkoa. Olen lähetellyt työhakemuksia, mutta vastauksia ei ole tullut. Täytyy kiihdyttää hakutahtia tästä eteenpäin, jotta hyvällä tuurilla saisin jostakin töitä pian tämän pestin päättymisen jälkeen. Töissä oleminen aiheuttaa riippuvuutta, sitä on saatava lisää! :) Elämä elokuusta eteenpäin ilman töitä ei houkuttele ollenkaan. Putoaminen taas takaisin siihen työttömyyden epämääräisyyteen ja epätietoisuuteen tuntuu pahalta jo etukäteen. Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-12791096709179137142016-06-07T11:38:00.000+03:002016-06-07T11:40:33.805+03:00Töissä on kivaa, mutta syksy pelottaa..Kolme viikkoa on mennyt ihan hujauksessa! Töissä on kivaa, työkaverit ovat kivoja, kaikki on jees! Tällä viikolla tuli ensimmäinen vajaa työviikko, kun minulla onkin vain neljä työpäivää. 0-tuntisopimuksen miinuspuolena on se, ettei voi luottaa siihen että töitä on täysiä tunteja. No, jatkossa pitäisi sitten taas olla täydet viikot, kun vakituisia lähtee kesälomille ja jonkunhan ne työtkin pitäisi tehdä. :)<br />
<br />
On oikeasti ollut ilo olla töissä ja erittäin mielelläni jatkaisin samaa rataa eläkkeelle saakka. Tässä työpaikassa ei ole mahdollisuuksia jatkaa määräaikaisen sopimukseni jälkeen, mutta sen tiesinkin jo ennen töiden aloittamista. Pienenä peikkona se tiedossa oleva viimeinen työpäivä kummittelee takaraivossa. Laskeskelen viikkoja.. montako viikkoa olen ollut töissä (3) ja montako viikkoa on enää jäljellä (8). Ja sen jälkeen on edessä taas suuri tuntematon. Ja kolmen viikon työttömyyden jälkeen on edessä putoaminen ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle. Vatsaa vääntää jo valmiiksi.<br />
<br />
Jollei sitten löydy jotakin muuta työtä. Siihenhän se pitää uskoa ja lähetellä hakemuksia jo nyt. Tulevaisuutta ei ehkä kannata etukäteen surra, voihan tässä tapahtua vaikka ja mitä! Mutta siltikin se syksy pelottaa jo valmiiksi..<br />
<br />
<br />Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-38066272905061870292016-05-11T13:14:00.004+03:002016-05-11T13:14:50.962+03:00Ensi viikolla töihin!Ihan huippujuttu, että ensi viikosta alkaen pääsen edes vähäksi aikaa ns. normaalien ihmisten asemaan: töihin! On tuntunut mahtavalta sanoa, että tällä viikolla vielä ehtisin tehdä jotakin, mutta sen jälkeen on kiireisempää, kun TYÖT alkavat. Tai että en vielä tiedä työvuoroistani tarkemmin, jos pitäisi jollekin päivälle sopia jotakin. :) Ihan pikkujuttu ja normiarkea useimmille, mutta minusta se on tuntunut hienolta! On taas jokin paikka ja tehtävä elämässä, eikä vain päivästä toiseen jatkuvaa työttömänä olemista ja työpaikkojen metsästämistä. Odottelen jo malttamattomana maanantaita ja siitä alkavaa kahden ja puolen kuukauden työpestiäni.<br />
<br />Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-50472045872349841082016-04-27T12:13:00.002+03:002016-04-27T12:14:15.953+03:00Miten Suomessa saa töitä?Miten saada töitä? Miten vakuuttaa työnantaja pätevyydestäni? Etenkin kun on ollut pitkään työttömänä. Siinäpä niitä tuhannen taalan kysymyksiä..<br />
<br />
Kuten kerroin, sain kesäksi töitä ja tosiasia on, että sain työn koska olen siinä hyvä ja mikä tärkeintä: työnantaja tunsi minut jollakin tavalla jo entuudestaan. Minun ei tarvinnut yrittää erottua hakijoiden joukosta epätoivoisesti, koska minut tunnettiin jo ja minun ei myöskään tarvinnut todistella osaamistani, koska työnantaja tiesi minun osaavan homman. Hän valitsi minut, sillä tiesi palkkaavansa pätevän ihmisen, vaikka olenkin ollut pitkään työttömänä. Tässä tilanteessa työttömyyteni ei haitannut. Joskus sentään on suhteistakin hyötyä..<br />
<br />
Muutenhan tämä työttömyysaikani on ollut melkoisen hiljaista työnantajapuolen osalta. Mikä avuksi, kun tietää olevansa hyvä ja pätevä, mutta ei pääse osoittamaan sitä? Satojen hakemusten joukosta ei erotu. Pitkä työttömyysjakso ilmeisestikin pelottaa työnantajia, vaikka työttömyys ei olekaan omaa syytä. Työhaluja on, mutta ei töitä. Minut kyllä palkataan, kun työnantaja tietää minut ja osaamiseni, mutta uusia ihmisiä en pääse vakuuttamaan, en edes haastatteluun. Turhauttavaa.<br />
<br />
Suututtaa jopa, kun esimerkiksi eräässä henkilöstövuokrafirmassa todettiin, että kyllä he jättävät sellaiset ihmiset suosiolla jonoon, joilla on vuoden työttömyysjakso takanaan. Miten ylimielistä touhua! Minua on kerran jopa tultu kyselemään omalta työpaikaltani kilpailijalle töihin. Sen hetkinen pomoni seurasi touhua suu auki muutaman metrin päästä. Oi että oli hieno fiilis! Kieltäydyin kohteliaasti ja pysyin työssäni. Sen hetkinen elämäntilanteeni ei olisi mahdollistanut hyppyä toiseen työpaikkaan, mutta kyllähän sitä tietysti jälkeenpäin mietiskelee, että mitäs jos.. No, pointtini on siinä, että kun itse TIEDÄN olevani hyvä, arvokas, pätevä ja osaava työntekijä, niin millä hemmetillä joku suunnilleen lukiosta päässyt HR-ihminen mukamas päättelee, että pitkä työttömyysjakso tekee minusta automaattisesti hylkytavaraa? Ja mikä ihme tätä nykymaailmaa riepoo, kun töihin ei pääse, vaikka mitä yrittäisi. Paitsi niillä suhteilla. Tadaa, kerrankin tunsin oikean ihmisen oikeassa paikassa - vaikka eipä sekään kesää pidemmälle kanna, mutta on edes jotakin.<br />
<br />
Hämmentyneenä olen seurannut telkkarista "viisaiden" päätöksiä työttömyyden kitkemiseksi. Suurin osa keinoista on vain keppiä ja piiskaa, valvontaa ja syyllistämistä. Ja työkokeilu.. kyllä siihen lyhyempikin aika riittää, että voi vakuuttaa <u>potentiaalisen</u> työnantajan pätevyydestään. Ei siihen neljän kuukauden ilmaistyötä tarvita! Olen kerran päässyt töihin yhden päivän omatoimisen työkokeilun jälkeen; työnantaja sanoi että no tule huomenna töihin ja katsotaan päivän jälkeen. Ja naps, töitä tuli. Määräaikainen pesti sekin, mutta pääsi sillä taas vähän matkaa elämässä eteenpäin. Tuo tosin tapahtui ennen tätä viimeisintä taantumaa/lamaa, että noinkohan nykytilanteessa olisi onnistunut? Ja minkälainen paperisota ja byrokratia siinä oikeasti pitäisi olla, että tuollainen onnistuu? Jos tuota minunkin yhden päivän kokeilujaksoani mietitään, niin olisi kai pitänyt tehdä jonkinlainen harjoittelu/kokeilu/tms. sopimus ennen sitä päivän kokeilua ja sen käsittely asiaankuuluvissa virastoissa olisi kestänyt pitkään ja miten sitten vakuutuksetkin mahdollisen työtapaturman takia..? Nyt homma sujui ns. paikallisesti sopien ilman "turhia" byrokratian pykäliä.<br />
<br />
Olen tätä joskus tainnut ihmetelläkin, mutta miten Suomella ja suomalaisilla on varaa jättää pätevien ja osaavien ihmisten reservi käyttämättä!? Miksi ei tehdä lakeja ja säädöksiä, jotka aidosti helpottavat työntekijöiden palkkaamista oikeisiin töihin? Mitä tässä tilanteessa pitää tehdä, jotta saadaan lisää työpaikkoja, joihin voidaan palkata ihmisiä? Lisäkiristyksillä ja kepin kanssa heilumisella homma ei lähde sujumaan, joten mitäpä jos kokeiltaisiin toista tapaa. Puretaan liikaa säännöstelyä ja kikkailua, joka työllistää ainoastaan ylityöllistettyjä valvontaviranomaisia. Helpotetaan asioita. Jospa vain muutaman klikauksen ilmoitus sähköiseen palveluun riittäisi ilman nettikaavakkeiden täyttelyä, kymmenen lomakkeen skannausta ja perusteellista selvitystä aikomuksesta työllistyä/työllistää. Ja sama myös toisin päin, helppo klik klik, kun työ päättyy ja on taas tarpeen saada apua päivärahan tms. muodossa. Ja nimenomaan niin, ettei tarvitse pelätä jäävänsä tyhjän päälle, jos työt loppuvatkin yllättäen esim. koeaikana ilman mitään järjellistä syytä. Näinkin on käynyt, eikä ollut ihan helppo rasti vakuutella TE-toimiston henkilöä siitä, etteivät työt loppuneet minun omasta töppäilystäni, vaan vähän omintakeinen työnantaja ihan yks kaks ilmoitti että voit lähteä kotiin, eikä suostunut kertomaan syytä. Karenssipeikkohan siellä heti ensimmäisenä oli vastassa. <br />
<br />
Keep it simple. Neuvo jota kehotetaan noudattamaan joka paikassa. Markkinoinnin ja myynnin punainen lanka. Yksinkertaistetaan asioita, helpotetaan ja kevennetään byrokratiaa. Osoitetaan luottamusta kansalaisiin, eikä ensimmäisenä olla suorittamassa kolmannen asteen kuulusteluja ja epäillä vilunkipelistä. Suomi nousuun!<br />
<br />Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-73770801244299279712016-04-19T19:25:00.001+03:002016-04-19T19:25:25.373+03:00Kesäksi töitä!Pienimuotoisia tietoteknisiä ongelmia matkassa, joten päivittäminen on jäänyt. Nyt kaiken pitäisi olla taas kunnossa.<br />
<br />
Loppujen lopuksi siinä rekrykoulutuksessa kävi niin, että en päässyt mukaan. Tiedotusta siltä suunnalta ei kyllä pysty kiittelemään, sillä vaikka tiedustelin hakemukseni etenemisestä useasti, en saanut vastauksia. Virallinen tieto kurssin valinnoista tuli vasta koulutuksen aloitusviikon puolivälissä kirjeenä. Onneksi kuitenkin osasin itsekin päätellä jotakin ja ilmoitin nollasopparikesähommapaikkaan, että voin ottaa työn vastaan, vaikken koulutuksesta vielä virallista (=mitään) vastausta ollut saanutkaan. Sain kumminkin sen kesähomman, eli toukokuun puolivälistä heinäkuun loppuun saakka minulla on hommia. Jee! Onhan sekin sentään jotakin.<br />
<br />
Nyt pitääkin siirtää työnhakufokusta sillä tavalla, että tästä lähtien etsiskelen töitä jotka alkaisivat vasta syksyllä. Tuo kesähomma on semmoinen, että tiedän varmuudella ettei siellä ole jatkomahdollisuuksia kesän jälkeen. Jospa hakua helpottaisi se, että haen uutta työtä jo työsuhteessa ollessani. Olisikohan sillä merkitystä?<br />
<br />Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-73146680088356829182016-04-05T13:11:00.001+03:002016-04-05T13:28:45.506+03:00Vastaus olisi kivaPääsiäinen ja muuta sen sellaista meni ohi jotta hurahti. Tuossa työ/rekrykoulutus/joku muu -tilanteessa ei ole varsinaista uutta varmaa kerrottavaa. Kyselin koulutuksesta pääsiäisen jälkeen, eli viime viikon tiistaina ja torstaina, mutta ei sieltä osattu sanoa yhtään mitään. Infon mukaan koulutuksen piti alkaa maanantaina, eli eilen, joten olettaisin etten päässyt mukaan. Olisihan se tosin ollut ihan kiva tietää ajoissakin, ettei olisi tarvinnut pyöritellä kesätyöpaikan kanssa turhaan. Laitoin sinne 0-sopparityöpaikkaan eilen heti aamulla sähköpostia, jossa pahoittelin vastauksen viipymistä, mutta kerroin ottavani työn vastaan. No, sieltä ei ole kuulunut mitään. Toivottavasti eivät palkanneet jotakuta muuta tässä vitkutellessani.<br />
<br />Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-6234581502301773902016-03-21T15:18:00.001+02:002016-03-21T15:18:36.665+02:00Jottei olisi liian yksinkertaista..Mitähän tässä nyt tekisi? Hain erääseen paikkaan töihin ja minut otettaisiin sinne kesäksi, eli kyseessä olisi 2,5kk pesti toukokuun puolivälistä heinäkuun loppuun saakka. Työ olisi vieläpä 0-tuntisopimus, eli parin viikon sykleissä katsottaisiin että minkä verran tunteja minulla olisi. Teoriassa kiireisimpänä aikana olisi 37,5 tunnin viikot, mutta vähemmän kiireisenä aikana vähemmän. Pitäisi ilmoittaa jotakuinkin heti, otanko paikan vai ottavatko jonkun muun. Työ on kiinnostavaa, mutta varmaa on se, että minkäänlaista toivoa jatkosta ei ole.<br />
<br />
Vaakakupin toisessa päässä on tämä rekrykoulutus, jossa pääsin videohaastatteluvaiheeseen. Jos siinä tärppää ihan kunnolla, saisin noin puolen vuoden koulutuksen ja työssäoppimisen jälkeen ihan oikean työpaikan. Vakituisen työpaikan. En vielä tiedä yhtään, miten sen kanssa käy, mutta jos otan kesäpestin vastaan, en voi osallistua koulutukseen.<br />
<br />
Otanko siis määräaikaisen 2,5 kuukautta kestävän 0-tuntisopimuksen, joka alkaisi varmuudella parin kuukauden kuluttua, vai jäänkö odottamaan mahdollista koulutus- ja työpaikkaa, josta ei ole vielä mitään varmuutta, mutta onnistuessaan takaisi minulle varmemman tulevaisuuden.<br />
<br />
Vai löytyykö puskista vielä joku ylläripaikka, johon olisi mahdollisuus..? Äh, nyt on hankala paikka. Töihin haluan ehdottomasti mennä, mutta mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-6655396358850460969.post-54390887250930655842016-03-18T12:12:00.002+02:002016-03-18T12:28:36.330+02:00Videohaastatteluvastauksen videointi oli yhtä taisteluaSain siis kutsun videohaastatteluun, jossa piti vastata pariin kysymyspatteriin. Kumpikin video sai olla maksimissaan kolme minuuttia pitkä. Aikataulu oli aika haastava, koska luin saamani sähköpostin aamulla ja vastaus piti olla valmis jo samana iltana yhdeksään mennessä. Kiire ei tullut siitä että olisin lukenut sähköpostin suurella viiveellä, vaan mailin lähetysaika oli edellisen päivän iltakymmenen jälkeen.<br />
<br />
No, koska tuleen ei auta jäädä makaamaan ja muuta sen semmoista, niin tuumasta toimeen. Ensinnä tietysti piti mennä suihkuun, meikata, laittaa hiukset, miettiä mitä laitan päälle, minkälaista taustaa vasten saan videon kuvattua ja millä sen yleensäkään saan kuvattua. Sen lisäksi olisi ollut ihan kiva, jos olisi ollut jotain fiksua sanottavaakin..<br />
<br />
En ole koskaan tehnyt videohaastattelua, eikä pöytäkoneessani ole kameraa. Meillä on yksi vanhempi läppäri, jossa on kamera, mutta konetta ei ole käytetty ikuisuuksiin ja siinä oli tsiljoona vanhentunutta ohjelmaa, eli päivityksen päivityksiä pukkasi, eikä järjestelmä oikein tuntunut toimivan. Kokeilin kännykällä, mutta ei onnistunut. Yritin liittää pöytäkoneeseen sellaista valvontakameran tyyppistä systeemiä, mutta ei se toiminut haastatteluohjelmistossa, jonka kautta videointi piti tehdä. Aikaa kului, enkä saanut hommaa toimimaan aikataulun puitteissa. Lopulta minun piti laittaa sähköpostia, että teknisten ongelmien takia en saa tehtyä videointia määräaikaan mennessä, mutta yritän seuraavana päivänä uudestaan. Sain vastauksen, että se kyllä sopii.<br />
<br />
Seuraavana päivänä taistelu jatkui. Laitoin hiukset, meikkasin, pukeuduin.. Kokeilin nauhoittaa videot kännykällä ja lähettää ne sähköpostilla, mutta tiedostot olivat liian suuria. Lopulta sain läppärin kameran ja rekrytointipalvelun videohaastatteluohjelman keskustelemaan keskenään ja riemu oli suuri, kun pääsin painamaan nauhoitusnappulaa ilman virheilmoituksia! Jipii! Riemu oli lyhytaikainen, sillä videossa ei ollut ääntä. Voihan vitalis.. Uusi painiottelu asetusten ja ajureiden kanssa alkoi ja tuskanhiki otsalla kihelmöi. En lopulta saanut konetta toimimaan ja vielä viimeisenä oljenkortena kokeilin kännykkävideointia vielä kerran.<br />
<br />
Sain tällä kerralla kännykällä videointiohjelman linkin auki ja pääsin kuin pääsinkin nauhoittamaan vastauksen. Höpöttelin siinä vaiheessa varmaan jo ihan diipadaapaa, mutta ainakin esiintymisjännitys ja omien maneerien kiusallisuus haihtuivat siinä epätoivon ja taistelun myötä. Sain video-otokset valmiiksi ja painoin lähetysnappulaa.. Tiedostot ovat liian suuria. Prkl.. Olin jo melkein myöhässä aiemmin sopimastani tapaamisesta, kun vielä kerran aloitin alusta. Muutin puhelimen kameran videointiasetuksista kuvanlaadun pienimmäksi mahdolliseksi ja viimeistä kertaa nauhoitin kaksi videotani. Puhuin mitä mieleen juolahti ja lopputulos oli mitä oli, mutta siihen oli pakko tyytyä. Sain videot lähetettyä ja huokasin syvään.. enää tämä homma ei ole minun käsissäni.<br />
<br />
Olin kirjoittanut kysymykset lapulle kameran viereen ja jokaisen kysymyksen viereen tiettyjä asiasanoja, mitä siinä kohdassa halusin sanoa. Se helpotti puhumista jonkin verran. Valmiita lauseita en halunnut kirjoittaa, ettei video näyttäisi siltä että luen suoraan paperista. Ihan kiva kokemus sinänsä, opin jotakin tämmöisestäkin touhusta. Ja tosiaankin se kiire ja määräajan läheneminen vähensivät itsekritiikin määrää hetki hetkeltä. :) Ei siinä enää ehtinyt joka ikistä päänliikettä tai ilmettä harmitella, eikä se oman äänen kuuleminenkaan enää jaksanut hirvittää. Ainakin tulos oli aito, jos ei muuta.. :D<br />
<br />
<br />Työtön työnhakijahttp://www.blogger.com/profile/03411969299080889307noreply@blogger.com6