Työttömänä taas kerran

Rosvosektorin kautta lähtöruutuun, olen taas työtön työnhakija. Tai virallisesti en ihan vielä, olen vielä sairaslomalla hetken, mutta sen päätyttyä. Että mitäkö tapahtui? Sitäpä tässä ihmettelen vähän itsekin, mutta hommahan meni jotakuinkin näin: Kroppa alkoi vähitellen kipuilla fyysisessä työssä ja pitkään sinniteltyäni työterveyslääkäri määräsi olemaan rasittamatta itseäni ja kirjoitti minulle puolentoista viikon sairasloman. Sen lopussa kipu ei ollut vielä kokonaan poissa ja lääkäri määräsi jatkotutkimuksia ja lisää sairaslomaa. Jatkotutkimuksista ei selvinnyt kivun syytä ja lääkäri määräsi lisää tutkimuksia, lähetteen erikoislääkärille ja jatkoi sairaslomaa. Tässä vaiheessa olin ollut sairaslomalla kolme viikkoa ja ilmoitin vielä tästä yhdestä lisäviikosta työpaikalleni. Sitten soi puhelin; koeaikapurku ja pyydettiin palauttamaan avaimet mahdollisimman pian. Että silleen. Työsuhde sentään jatkuu sairasloman loppuun saakka ja pääsen vielä käymään sen aikana lääkärin määräämissä lisätutkimuksissa ja erikoislääkärin vastaanotolla. Koeaikaa olisi sairasloman jälkeen ollut jäljellä enää viikko. Saman verran olisi ollut aikaa siihen, että olisin päässyt ansiosidonnaiselle päivärahalle.. Yksi viikko.

Mitäkö tästä opin? Koeaikana en todellakaan enää valita minkäänlaisia kipuja tai sairauksia. En vaikka esimerkiksi jalka olisi irti poikki! Nappaan sen vain kainaloon ja sanon että ei tunnu missään ja jatkan hommia. Ottaa päähän, koska kerroin esimiehelle kivusta ja pyysin pariinkin otteeseen että voisinko siirtyä toisenlaiseen työpisteeseen, jossa tehtäisiin sellaista työtä mikä ei rasittaisi samalla tavalla, mutta se ei onnistunut. Minun piti pysyä siinä työssä mitä tein ja kipu tuli koko ajan pahemmaksi ja pahemmaksi. Sinnittelin töissä ihan väkisin, kunnes mietin että kannattaakohan työn takia itseään rikkoa pahemmin ja suostuin jäämään sairaslomalle, jota lääkäri oli jo aiemminkin ehdottanut. Vähän pelkäsin seurauksia siitä että jos jään sairaslomalle koeaikana, mutta en ihan oikeasti uskonut, että sen takia minut irtisanottaisiin, sillä työnihän olin tehnyt hyvin ja tulin työkavereiden kanssa hyvin toimeen. Tästä taas viisastuin..

Nyt pitää sitten vain toivoa, että kivun syy ei ole mikään kovin vakava ja että se menee ohi. Olisi tosi kurja juttu, jos tästä vielä kirsikkana kakun päälle jää joku pysyväkin vika. Pitää myös toivoa, että TE-toimisto ei ala vänkäämään karenssia. Ei kai, en minä tätä ole itse aiheuttanut. Jos jotakin positiivista pitää etsiä, niin kyllähän tuo työ oli fyysisesti raskasta ja likaista, joten jospa se onni vihdoinkin potkaisee ja saan jonkun kivemman työn tähän tilalle. Toivossa on hyvä elää ja hakemuksia liikkeelle sitten vaan!