Never say never

Tsuippadui. Niin kovasti kun minä taannoin mieleni pahoitin tuosta orjatyödiilistä, jonka haastattelussa kävin.. Olla nyt muka rekrykoulutuksessa työttömyskorvauksella töissä tehden täyttä häkää samaa työtä mitä palkalliset työntekijätkin tekevät - eikä ole mitään takeita siitä, että rekrykoulutuksen työjakson jälkeen saisi ihan oikeitakin töitä. Sellaisia mistä maksetaan ihan oikeaa palkkaa. Joo, no eipä pidä koskaan sanoa ei koskaan. Taas kerran tuli todettua tuokin sanonta todeksi. Tässä sitä ollaan, töissä halpana työntekijänä, ahkeroimassa työpaikassa josta ei tiedä yhtään, onko edessä loistava tulevaisuus, vai näkyykö se kumminkin vain peruutuspeilistä.

Ei oikein työnhaku edisty, vaikka olinkin jo suhteellisen toiveikas, kun pääsin ensimmäisestä hakuvaiheesta jatkoon pariinkin paikkaan. Innostus ja toivonkipinät hiipuivat sitä mukaa, kun taakse jääneiden päivien määrä vain kasvoi ja kasvoi - eikä taaskaan tärpännyt. Yhdestä paikasta sentään jo jaksoivat ilmoittaa, että valitettavasti minua ei valittu töihin, mutta nämä useammat muut hakemukset edelleenkin vain roikkuvat ilmassa. Turhauttavaa.

Tuumailin, että ehkä tämä turhauttava työnhaku on sittenkin vieläkin tympeämpää, kuin ihan oikeiden töiden tekeminen, vaikkei siitä rahaa oikein tulekaan. Onpahan jotakin mielekästä tekemistä, saa kontakteja, ohessa jopa oppii taas jotakin uutta, eikä kukaan loppupeleissä tiedä, että jospa vaikka kuitenkin tuosta vielä poikisi ihan oikea työsopimuskin, vaikka sitten määräaikainenkin. Nielin kiukkuni, otin härkää sarvista ja toivon parasta.

Työnantaja siis valitsi minut siitä x henkilön joukosta, joita hän harkitsi ja haastatteli. Tietysti se on hyvä tunne, että tulee valituksi. :) Teen nyt hommani niin hyvin kuin mahdollista ja hoidan asiat omalta osaltani niin, että työnantajalla on koulutusjakson jälkeen sellainen fiilis, että hän haluaa palkata minut. Tai mielummin vaikka jo ennen koulutusjakson päättymistä, sekin on teoriassa mahdollista.

Virallisesti olen siis edelleenkin työttömien kirjoilla, kun en ole työsuhteessa, mutta voihan sitä vaikka itsekseen kuvitella päässeensä jo työttömyyden kurimuksesta pois. Pidän kumminkin vielä silmät auki muidenkin työpaikkojen suhteen, sillä minulla on oikeus lähteä tuosta rekrykoulutuksesta pois, jos saan työpaikan muualta. Siinä vaiheessa voi toki myös ottaa harjoittelupaikan pomoon yhteyttä ja kysäistä, että mitenkäs hän haluaa nyt toimia - tehdäänkö työsopimus vai lähdenkö toisen yrityksen leipiin. On hyvä että työnantaja tietää tuon itsekin, joten saattaahan se vähän olla kannustimena että jos olen hänen mieleensä, niin kannattaa tarjota töitä, etten vain lähde muualle. Olettaen tietenkin että työpaikalla on ihan oikea tarve ja resursseja palkata töihin.

Katsotaan nyt tämäkin kortti. Jospa se työpaikka löytyy tällä tavalla. Ei voi tietää.. :)