Mitähän tässä nyt tekisi? Hain erääseen paikkaan töihin ja minut otettaisiin sinne kesäksi, eli kyseessä olisi 2,5kk pesti toukokuun puolivälistä heinäkuun loppuun saakka. Työ olisi vieläpä 0-tuntisopimus, eli parin viikon sykleissä katsottaisiin että minkä verran tunteja minulla olisi. Teoriassa kiireisimpänä aikana olisi 37,5 tunnin viikot, mutta vähemmän kiireisenä aikana vähemmän. Pitäisi ilmoittaa jotakuinkin heti, otanko paikan vai ottavatko jonkun muun. Työ on kiinnostavaa, mutta varmaa on se, että minkäänlaista toivoa jatkosta ei ole.
Vaakakupin toisessa päässä on tämä rekrykoulutus, jossa pääsin videohaastatteluvaiheeseen. Jos siinä tärppää ihan kunnolla, saisin noin puolen vuoden koulutuksen ja työssäoppimisen jälkeen ihan oikean työpaikan. Vakituisen työpaikan. En vielä tiedä yhtään, miten sen kanssa käy, mutta jos otan kesäpestin vastaan, en voi osallistua koulutukseen.
Otanko siis määräaikaisen 2,5 kuukautta kestävän 0-tuntisopimuksen, joka alkaisi varmuudella parin kuukauden kuluttua, vai jäänkö odottamaan mahdollista koulutus- ja työpaikkaa, josta ei ole vielä mitään varmuutta, mutta onnistuessaan takaisi minulle varmemman tulevaisuuden.
Vai löytyykö puskista vielä joku ylläripaikka, johon olisi mahdollisuus..? Äh, nyt on hankala paikka. Töihin haluan ehdottomasti mennä, mutta mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Vaikea valinta ja ennustajan lahjoja tarvittaisiin, että osaisi tehdä oikeita valintoja niin oman toimeentulonsa kuin tulevaisuutensa suhteen. Voin vain miettiä, mitä itse tekisin. Tuo, että teoriassa tunteja olisi kiireisimpään aikaan 37,5 voi käytännössä jäädä kuitenkin vaikka nollaan? Oletko anssilla vai koitatko kuumeisesti kerätä työssäoloehtoon luettavia viikkoja? Koska soppari nollatuntipaikkaan pitäisi allekirjoittaa? Entä koska selviää, milloin rekrykoulutuksen valinnat julkaistaan?
VastaaPoistaNo käytännössä kiireisimpänä aikana varmaan puhutaan 30-37,5 tunnin viikoista ihan oikeastikin. Olen ansiosidonnaisella, mutta 500 päivääni loppuvat kesäkuun alussa, jos en töitä saa. Nollatuntipaikan sopimus pitäisi tehdä "mahdollisimman pian", kuten minulle sanottiin. Rekrykoulutuksen lopullisista valinnoista ei ole tarkempaa tietoa, mutta itse koulutus alkaa ensi kuun alussa.
PoistaNo kinkkinen päätös, kieltämättä. Tosin luulisi, että rekrykoulutuksestakin tosi pian kuuluisi jotain, eihän maaliskuutakaan ole jäljellä enää montaa päivää. Nollasopparista taas kertyisi niitä työssäoloviikkoja seuraavaa anssia varten. Mitäs jos allekirjoitat nollasopparin, voiko siihen laittaa koeaikaa? Tai sitten vaan kylmästi jätät työt kesken kurssin takia ja otat karenssin, jos talous kestää...
VastaaPoistaLuulisi kyllä että vähitellen alkaisi kuulua tuloksia rekrykoulutuksesta. Koeaikamahdollisuutta ei taida olla, eikä talous kestä karenssia. Ei kai auta muu kuin toivoa nopeaa päätöstä rekrykoulutuksesta ja saada jotenkin neuvoteltua lisäaikaa nollasopparin allekirjoituspäivään. Mun elämässäni ei näköjään mikään mene kovin suoraviivaisen yksinkertaisesti. :)
PoistaTyöttömän elämästä puuttuu palkkatyön antama turva ja säännöllisyys. Kun oma toimeentulo on riippuvainen ennustajanlahjoista ja te-toimiston virkailijan hormoonivaihteluista, ei lopputulos voi olla muuta kuin enemmän tai vähemmän epävakaa =). Tsemppiä!
VastaaPoistaKyllä, juurikin näin! Arpapeliä koko elämä. Kiitos tsempityksistä! :)
PoistaSoitin ja selitin rekrykoulutuksen järjestäjälle tilanteeni, mutta he eivät vielä osanneet sanoa juuta taikka jaata jatkoon pääsystäni. Lupasivat palata asiaan huomenna. Laitoin myös viestin nollasopparipaikkaan ja selitin tilanteen sinnekin, sanoin palaavani asiaan mahdollisimman pian. Nyt sitten vain odottelen..
VastaaPoistaTaitaa olla työttömän elämän oletusarvo tuo odottaminen. Ei ihme, ettei elämä tunnu menevän eteenpäin samalla kun stressikäyrät nousevat huimiin korkeuksiin kun itselle jää tunne ettei oikeastaan voi vaikuttaa elämäänsä juuri mitenkään. Jatkuvasti oma kohtalo on muiden päätösten varassa.
VastaaPoista