Uusien ihmisten tapaaminen on nykyään aika tympeä juttu. Eihän siinä sinänsä mitään, uusien ihmisten tapaaminen on itsessään ihan mielenkiintoista, mutta se ensikohtaaminen. Ensin käsitellään nimi, mistä on kotoisin ja sen jälkeen.. Niin, kyllä te tiedätte. Se perinteinen kysymys, johon joutuu vastaamaan olevansa työtön. Plääh, tylsää. Voisipa jotenkin skipata sen kohdan yli. Aina se jotenkin tuntuu antavan tietyn leiman otsaan - jaa, tuo on työtön; minkähän takia? Tilanne on tietenkin toinen, jos se uusi tuttavuus sattuu itsekin olemaan työtön, tai ainakin tuntee läheisesti jonkun työttömän, jota pitää hyvänä tyyppinä. Vaan selittele siinä sitten asiat parhain päin sellaiselle, joka lähtökohtaisesti on sitä mieltä, että kyllä tekevälle aina töitä löytyy ja vika on itsessä jos ei ole töitä saanut.
Kävin jokin aika sitten eräillä messuilla. Menin sinne suurimmaksi osaksi sillä mielellä, että pääsisin tekemään tuttavuutta potentiaalisten työnantajien kanssa ja luomaan kontakteja sinne sun tänne. Messuosastoilla oli toinen toistaan innokkaampia juttusille tulijoita ja oman tuotteensa/palvelunsa/yrityksensä edustajia. Yksi toisensa jälkeen edustajat menettivät kiinnostuksensa välittömästi sillä hetkellä, kun heille selvisi että olenkin työtön. Samantien katse alkoi hamuilla seuraavaa kohdetta euronkuvat silmissä ja puhe takelteli kömpelösti kohti loppufraaseja. Juu, kiitos vaan teillekin mielenkiinnosta, tai lähinnä sen puutteesta. Ymmärränhän minä tietenkin sen, että messuilla on tarkoitus myydä, edustaa, tehdä bisneskontakteja, jne., kuka mitäkin oman tarkoituksensa mukaan, mutta asiat voi hoitaa niin monella tavalla. Asiallinen ja ystävällinen käytös muistetaan aina. Niin myös ikävä ja torjuva käytös. Olisikohan minuun nuivasti suhtautuneen Ab Yritys Oy:n edustaja mielissään, jos sattuisinkin joku kaunis päivä bisnesneuvotteluihin pöydän toiselle puolelle sellaiseen asemaan, että minulla olisi päätökseen jotakin sananvaltaakin? Ehkä siinä tarjottaisiinkin vain lämmintä kättä ja hajamielinen kiitos mielenkiinnosta, mutta.. No, ehkä vähän kärjistetty tapaus, mutta ei ihan mahdotonkaan.
Työttömänä ollessani olen nähnyt harmillisen monien ihmisten suhtautumisessa ikäviä piirteitä. Miten se työttömyys muka yks kaks kadottaa henkilön aikaisemman osaamisen ja pätevyyden? Miksi työttömyyttä ei yrityksissä nähdä mahdollisuutena napata loistotyyppi töihin? Tai miksi työ yleensäkään määrittelee ihmisen persoonaa? Miksi pitää heti tutustuessa kysyä mitä tekee työkseen, tai missä olet töissä? Asian voisi kysyä jotenkin toisin, ettei heti joudu kiusalliseen tilanteeseen, kun pitää selitellä että juuri nyt olen työttömänä. Sitä paitsi, ihmisiltä saisi huomattavan paljon mielenkiintoisempia kertomuksia, kun kysyisi vaikka että minkälainen ihminen olet? Tai ihan vaan pyytää ihmistä kertomaan itsestään, jos jotakin kerran pitää udella. Saisi sitten itse päättää mitä ja miten asioita kertoo.
Olin kampaajalla muutama päivä sitten ja kampaaja kysyi oliko mulla vapaapäivä (olin tietty päiväsaikaan siellä). No minähän sanoin joo vapaapäivää vietän ( niinhän mä vietinkin tavallaan, työttömänä :). En KEHDANNUT sanoa olevani työtön. Ehkä ei jostain syystä oleteta, että työttömätkin voivat käydä, jopa kampaajalla :)
VastaaPoistaOi, kohtalotoveri! Mä olen tehnyt ihan saman, kun kampaaja kysyi että oletko lomalla. Vastasin että joo, lomalla olen. En kehdannut korjata kampaajan olettamusta, enkä myöskään halunnut kertoa että olen työtön. :)
PoistaOnnea uudelle blogille! Onpas niin tuttu tunne tuo ahdistuminen, kun kysellään työpaikasta. Tai oikeastaan oma reaktioni vaihtelee, ja välillä tokaisen vaan olevani työtön, eikä tunnu juuri missään. Toisena päivänä taas pala nousee kurkkuun ja hoen mielessäni, että ''älä kysy sitä, älä kysy sitä''. Sitten selittelen olevani työtön, mutta hommailevani kyllä sitä ja tätä. Tuttujen kanssa puhuisin työttömyydestä mielelläni enemmänkin, mutta työttömyys ei ole mikään seksikäs puheenaihe ja sitä yleensä vältellään.
VastaaPoistaMinä en työttömyyden alussa uskonut, että pelkkä työttömyys voisi mitätöidä kaiken koulutuksen ja työkokemuksen. Mutta niin se vain teki. Kun olet ollut tarpeeksi kauan työttömänä, et saa kutsua haastatteluun, vaikka olisit kuinka sopivin ja pätevin, vaikka kuinka kirjoittaisit parhaan hakemuksen ja terävimmän cv:n. Siksipä lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että jos itse joskus pääsen työhakemuksia lukemaan ja työntekijöitä rekrytoimaan, niin luen työttömien hakemuksia ihan eri tavalla. Ajattelen, että ehkä vaikeudet ovat vahvistaneet työtöntä, ehkä hän on motivoituneempi kuin joku toinen onnekkaampi, joka on liidellyt työpaikasta toiseen.
Tervetuloa ja kiva että kommentoit! :) Ihan totta, pitkään työttömänä ollut ihminen voi olla monin tavoin parempi valinta avoinna olevaan työpaikkaan, kuin katkeamattoman työhistorian omaava hakija. Se onnellisuuden ja motivaation taso, joka syntyy siitä että vihdoinkin on saanut töitä, on ihan järkyttävä! Ja se näyttämisen halu ja tahto onnistua.. Tätä eivät monet tajua.
PoistaItse olen samoilla linjoilla Osattoman kanssa. Jos joskus olen töissä ja pääsen jollain tavalla vaikuttamaan rekrytointeihin niin suosin pelkästään altavastaajia. Skippaan suoraan tyypit:"menin opiskelujeni aikana harjoitteluun/kesätöihin ja tein siellä xx mittaisen uran, kunnes etsin uusia haasteita/lensin yt-arpajaisista pihalle". Suosin pelkästään sellaisia, ketkä eivät ole koulun aikana&jälkeen saaneet uraa käynnistettyä, sillä olen itse yksi sellaisista.
VastaaPoistaTuota työttömän leimaa ei ehkä tänäpäivänä tarvitse niin paljoa hävetä kuin nousukauden aikana vuoteen 2008 asti. Tuon vuoden jälkeen työttömyys on vain kasvanut tasaisesti.
Eräällä tavalla hullua, miten työttömyys tosiaan tuntuu nollaavan käydyt koulut. Käytännössä tiput työmarkkinoiden ulkopuolelle jos et valmistumisen jälkeen 3-6kk aikana pääse koulutustasi vastaaviin töihin. ns. entry-level töistäkään ei nousta helpolla koulutusta vastaaviin töihin.
En myöskään käsitä miksi työpaikkasi tai sen puute määrittää askelmasi markkina-arvon nokkimisjärjestyksessä? Harrastukset ja kiinnostuksen kohteet ovat minusta huomattavasti parempi mittari kertomaan minkälaisesta ihmisestä on kyse. Ei tästä kuitenkaan niin kauaa ole kun downshiftaus oli muodissa...
On se kummallista. Suomessa taitaa vielä olla melkoinen joukko ihmisiä, joita ei työttömyys ole kohdannut. Näinä aikoina on valtava määrä huippupäteviä ihmisiä ilman töitä. Ja ihan totta, eipä ole kovin mediaseksikästä enää "hidastaa elämää", kun liian moni joutuu sen tekemään vasten tahtoaankin.
Poista